Vertailumateriaalin tuottaminen ja Mycometer®-menetelmän validointi
Junes, Heli (2017)
Junes, Heli
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705199015
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705199015
Tiivistelmä
Mikrobivaurion havaitseminen rakennusmateriaalista mikrobiologisin menetelmin elatusaineelle viljelemällä on tehokasta, mutta aikaa vievää. Mycometer analysaattori mittaa entsyymipitoisuutta, joka korreloi näytteessä olevan mikrobikasvuston kanssa. Analyysin etuna on nopeus, mittausolosuhteista riippuen tulos on saatavissa maksimissaan kahden tunnin kuluttua mittauksen aloittamisesta. Työ suoritettiin Turun Yliopistolla, Aerobiologian yksikössä ja työn tarkoituksena oli validoida Mycometer-menetelmä rakennusmateriaalissa olevan mikrobipitoisuuden määritykseen.
Validointi suoritettiin vertaamalla tuloksia referenssimenetelmällä saatuihin tuloksiin. Referenssimenetelmänä tässä validoinnissa käytettiin asumisterveysasetuksen mukaista laimennusviljelyä. Näytteet viljeltiin laimennusviljelynä ja analysoitiin Mycometerillä samassa pitoisuustasossa, jotta pystyttiin havaitsemaan menetelmien antamien tulosten erot.
Vertailumateriaali tuotettiin kammiokasvatuksena kontrolloidussa ilmankosteudessa ja lämpötilassa, jotta saatiin mahdollisimman yhteneviä tuloksia antavaa materiaalia. Näytematriisina käytettiin steriloitua sahanpurua, johon oli ymppäämällä siirretty kasvamaan haluttu sienilaji. Tuotetun vertailumateriaalin lisäksi validointimateriaalina käytettiin Aerobiologian yksikköön vuoden 2015 aikana tuotuja rakennusmateriaalinäytteitä, jotka oli kerätty aidoista vauriokohteista.
Validoinnin perusteella voidaan todeta, että Mycometer antaa lähes täysin yhtenevän tai vähintään suuntaa antavan tuloksen referenssimenetelmään verraten. Tuloksia tulkittiin asumisterveysasetuksen ohjeiden sekä Mycometer A/S antamien ohjeiden mukaisesti. Onnistuneen validoinnin jälkeen menetelmä voitaisiin ottaa käyttöön muiden analyysimenetelmien rinnalle. Menetelmän heikkouksien vuoksi, kuten menetelmällä ei pystytä tunnistamaan eri mikrobilajeja, menetelmällä ei voida korvata nykyisin käytössä olevia menetelmiä.
Validointi suoritettiin vertaamalla tuloksia referenssimenetelmällä saatuihin tuloksiin. Referenssimenetelmänä tässä validoinnissa käytettiin asumisterveysasetuksen mukaista laimennusviljelyä. Näytteet viljeltiin laimennusviljelynä ja analysoitiin Mycometerillä samassa pitoisuustasossa, jotta pystyttiin havaitsemaan menetelmien antamien tulosten erot.
Vertailumateriaali tuotettiin kammiokasvatuksena kontrolloidussa ilmankosteudessa ja lämpötilassa, jotta saatiin mahdollisimman yhteneviä tuloksia antavaa materiaalia. Näytematriisina käytettiin steriloitua sahanpurua, johon oli ymppäämällä siirretty kasvamaan haluttu sienilaji. Tuotetun vertailumateriaalin lisäksi validointimateriaalina käytettiin Aerobiologian yksikköön vuoden 2015 aikana tuotuja rakennusmateriaalinäytteitä, jotka oli kerätty aidoista vauriokohteista.
Validoinnin perusteella voidaan todeta, että Mycometer antaa lähes täysin yhtenevän tai vähintään suuntaa antavan tuloksen referenssimenetelmään verraten. Tuloksia tulkittiin asumisterveysasetuksen ohjeiden sekä Mycometer A/S antamien ohjeiden mukaisesti. Onnistuneen validoinnin jälkeen menetelmä voitaisiin ottaa käyttöön muiden analyysimenetelmien rinnalle. Menetelmän heikkouksien vuoksi, kuten menetelmällä ei pystytä tunnistamaan eri mikrobilajeja, menetelmällä ei voida korvata nykyisin käytössä olevia menetelmiä.