Aseptinen osaaminen kirurgisen haavan hoidossa
Peltonen, Riina; Vieruaho, Laura (2017)
Peltonen, Riina
Vieruaho, Laura
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705117734
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705117734
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa alle 24 tuntia vanhan puhtaan kirurgisen haavanhoidon aseptiikan osaamista Tampereen kaupungin eräällä kirurgisella vuodeosastolla. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää, mitkä ovat tämän hetkiset näyttöön perustuvat aseptiset suositukset kirurgisen haavan hoidossa, miten hoitohenkilökunta hallitsee käsihygienian toteuttamisen haavanhoidon eri vaiheissa ja miten aseptiikka toteutuu kirurgisen haavan hoidossa. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää hoitohenkilökunnan mahdollisia koulutustarpeita haavanhoidon aseptiikkaan liittyen. Opinnäytetyön tulosten kautta tavoitteena oli lisäksi lisätä hoitohenkilökunnan tietoisuutta heidän aseptisesta toiminnastaan haavanhoidon toteuttamisessa. Näillä tavoitteilla pyrittiin auttamaan hoitohenkilökuntaa kehittämään jatkossa aseptisia taitojaan ja samalla vähentämään hoitoon liittyviä infektioita ja parantamaan potilasturvallisuutta. Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivista menetelmää käyttäen ja aineistonkeruumenetelmänä oli havainnointi. Aineisto analysoitiin tilastollisia analysointimenetelmiä käyttäen.
Opinnäytetyöhön kertyi yhteensä 18 haavanhoidon havainnointitilannetta. Havainnointitilanteista nousi esiin, että haavasidoksia lähdettiin harvoin vaihtamaan. Tästä syystä havainnointeihin haavanhoitotilanteiksi luettiin myös haavan tarkistaminen. Huomion arvoista oli, että hoitohenkilökunnan käsitykset siitä, milloin haavaa tulee hoitaa steriilisti ja milloin tehdaspuhtaita käsineitä käyttäen, vaihtelivat haavanhoitotilanteissa. Käsidesinfektion toteutumisen havaittiin toteutuvan paremmin haavanhoidon jälkeen kuin ennen haavanhoitoa. Haavasidoksia vaihdettaessa käytettiin ainoastaan tehdaspuhtaita käsineitä steriilien käsineiden sijaan. Tärkeä aseptiikkaan liittyvä taustatekijä oli hiusten kiinnioleminen, lyhyet kynnet ja korujen tai kellojen käyttäminen. Tällä osa-alueella enemmistö hoitohenkilökunnasta noudatti ohjeistusta oikein. Tutkimuksessa kävi ilmi, että hoitohenkilöstön tiedot olivat pääsääntöisesti kunnossa, mutta toteutuksessa huomattiin puutteita. Myös työjärjestyksen toteutuminen vaihteli.
Johtopäätöksenä opinnäytetyön empiirisestä osasta voidaan päätellä, että kirurgisen haavanhoidon aseptiikan toteuttamisessa on kehitystarpeita. Tärkeää olisi pyrkiä yhteneviin käytäntöihin alle 24 tuntia vanhan kirurgisen haavan hoidossa, sillä se voisi edistää haavojen paranemista ja tätä kautta myös potilasturvallisuutta. Jatkotutkimuskohteina voisi olla esimerkiksi haavanhoidon tiedollisen perustan ja käytännön toteutuksen vertaaminen. Mielenkiintoista olisi selvittää, mistä käsihygienian puutteellinen toteuttaminen kyseisellä osastolla johtuu.
Opinnäytetyöhön kertyi yhteensä 18 haavanhoidon havainnointitilannetta. Havainnointitilanteista nousi esiin, että haavasidoksia lähdettiin harvoin vaihtamaan. Tästä syystä havainnointeihin haavanhoitotilanteiksi luettiin myös haavan tarkistaminen. Huomion arvoista oli, että hoitohenkilökunnan käsitykset siitä, milloin haavaa tulee hoitaa steriilisti ja milloin tehdaspuhtaita käsineitä käyttäen, vaihtelivat haavanhoitotilanteissa. Käsidesinfektion toteutumisen havaittiin toteutuvan paremmin haavanhoidon jälkeen kuin ennen haavanhoitoa. Haavasidoksia vaihdettaessa käytettiin ainoastaan tehdaspuhtaita käsineitä steriilien käsineiden sijaan. Tärkeä aseptiikkaan liittyvä taustatekijä oli hiusten kiinnioleminen, lyhyet kynnet ja korujen tai kellojen käyttäminen. Tällä osa-alueella enemmistö hoitohenkilökunnasta noudatti ohjeistusta oikein. Tutkimuksessa kävi ilmi, että hoitohenkilöstön tiedot olivat pääsääntöisesti kunnossa, mutta toteutuksessa huomattiin puutteita. Myös työjärjestyksen toteutuminen vaihteli.
Johtopäätöksenä opinnäytetyön empiirisestä osasta voidaan päätellä, että kirurgisen haavanhoidon aseptiikan toteuttamisessa on kehitystarpeita. Tärkeää olisi pyrkiä yhteneviin käytäntöihin alle 24 tuntia vanhan kirurgisen haavan hoidossa, sillä se voisi edistää haavojen paranemista ja tätä kautta myös potilasturvallisuutta. Jatkotutkimuskohteina voisi olla esimerkiksi haavanhoidon tiedollisen perustan ja käytännön toteutuksen vertaaminen. Mielenkiintoista olisi selvittää, mistä käsihygienian puutteellinen toteuttaminen kyseisellä osastolla johtuu.