Upplevelser och kunskap kring ansträngningsinkontinens postpartum : En analys av diskussioner på nätforum
Karlsson, Manda (2017)
Karlsson, Manda
Yrkeshögskolan Arcada
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705117634
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705117634
Tiivistelmä
Virtsankarkailusta kärsii arviolta kolmasosa kaikista naisista synnytyksen jälkeen. Lantionpohjan kuormitus raskauden ja synnytyksen aikana johtaa yleensä virtsankarkailuun, joka esiintyy ponnistaessa. Tämän työn tavoite on selvittää, miten ponnistusinkontinenssista kärsivät suomalaiset äidit kokevat siihen liittyvät ongelmat ja jos heidän tietonsa syistä, hoidoista ja apuvälineistä ovat tieteellisen näyttöön perustuvaa ja kattavaa. Valittu netnografinen menetelmä on kvalitatiivinen induktiivinen sisältöanalyysi 29:stä viestiketjusta kuudelta suomalaiselta keskustelufoorumilta. Tulokset osoittavat, että tuoreet äidit kokivat inkontinenssin häpeällisenä ja vaihtelevassa määrin elämää rajoittavana ja ahdistavana. Yleisimmät syyt huoleen olivat virtsankarkailuun liittyvä epänormaaliuden pelko, ja myös pelko ongelman pysyvyydestä. Naiset saivat näyttöön perustuvaa tietoa ensisijaisesti terveydenhuollon ammattilaisilta. Tietotaso oli hyvä yleisimmistä syistä inkontinenssiin ja lantionpohjan lihaksien harjoituksista hoitomuotona. Myös geishakuulat ja vaginapallot olivat laajalti tunnettuja ja käytettyjä. Mahdollisista hoitotoimenpiteistä biofeedback fysioterapeutin avustuksella ja virtsaputkea tukevia leikkauksia tunnettiin hyvin. Hoitopolku oli silti monelle epäselvä. Jos katsoo muita syitä kuin heikentyneitä lantionpohjan lihaksia niin löytyi kyseenalaista tai virheellistä tietoa, niin myöskin lääkkeistä. Vähiten tietoa löytyi virtsaa pysäyttävistä apuvälineistä, jotka voisivat auttaa kärsiviä toiminnoissa, joissa virtsankarkailu on todennäköistä. Todetaan että apu ponnistusinkontinenssista kärsiville äideille ei nykytilanteessa ole optimaalinen. Psykologista näkökohtaa äitien kokemasta virtsainkontinenssista voitaisiin harkita enemmän. Mahdollinen rakenteellinen muutos terveydenhuollossa voisi olla järjestelmä, jolla varmistetaan, että kaikilta tuoreilta äidiltä tiedustellaan mahdollisesta virtsankarkailusta ja annetaan ennaltaehkäisevää fysioterapiaa. Muita terveyttä edistäviä toimenpiteitä voisivat olla tehokkaiden digitaalisten apuvälineiden kehittäminen tai tieteelliseen näyttöön perustuvaan kirjalliseen tiedon jakaminen neuvoloissa. Toimivia harjoitusvälineitä ja virtsaa pysäyttäviä apuvälineitä voisi kehittää ja tehdä enemmän tunnetuiksi.