Rauhanturvaajana psykiatrisella osastolla : Puheella rauhoittaminen
Mehtonen, Elina; Niittyoja, Sonja (2017)
Mehtonen, Elina
Niittyoja, Sonja
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705086730
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705086730
Tiivistelmä
Psykiatrinen hoitotyö kehittyy suuntaan, jossa entistä vähemmän kohdistetaan pakkotoimia potilaisiin. Tilanteita pyritään pitkälti ennaltaehkäisemään, jotta varmistetaan sekä potilaiden että hoitotyöntekijöiden turvallisuus. Pakonkäytön vähentämiseen ja turvallisuuden lisäämiseen psykiatrian osastoilla on kehitetty muun muassa Safewards-malli, joka on professori Len Bowersin ja hänen työryhmänsä yli tuhatta tutkimusta hyödyntävä malli. Safewards-malli sisältää kymmenen interventiota, joista yksi on puheella rauhoittaminen. Puheella rauhoittaminen –intervention vastaaviksi valitut hoitajat ovat talk down –työntekijöitä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa osaamista ja vuorovaikutustaitoja, joita hoitaja tarvitsee rauhoittaakseen potilaan puheella, ilman pakkotoimia. Tehtävinä oli selvittää, miten hoitaja on valikoitunut talk down –työntekijäksi, millaisia ominaisuuksia ja osaamista hän tarvitsee, millainen hänen roolinsa on käytännössä ja millaista tukea hän kokee tarvitsevansa. Tavoitteena oli tuottaa työelämälle tietoa hoitajille tarpeellisesta osaamisesta sekä ominaisuuksista, joilla aggressiivisesta käytöksestä johtuvia vaaratilanteita ja psykiatrisessa hoitotyössä käytettäviä pakkotoimia pystyttäisiin mahdollisesti vähentämään. Laadullinen opinnäytetyö toteutettiin haastattelemalla kuutta talk down –työntekijää. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen.
Tulokset osoittivat, että talk down –henkilöiden valinta oli vaihdellut paljon osastoittain, mutta kaikki haastateltavat kokivat itsessään olevan ominaisuuksia, jotka olivat vaikuttaneet valintaan. He kuvailivat itseään provosoitumattomiksi, rauhallisiksi, empaattisiksi, kärsivällisiksi, mukautuviksi ja valmiiksi tekemään kompromisseja. Talk down –työntekijän rooli riippuu paljon tilanteesta, potilaasta, osastosta ja työryhmästä. Kaikki haastateltavat kokivat, että tärkein talk down –työ tehdään ennakoiden, ennen kuin tilanteet kärjistyvät. Talk down –työntekijät kokevat saavansa kiitettävästi tukea organisaatiolta, sillä Safewards-malli on otettu prioriteetiksi tässä psykiatrisessa sairaalassa. He saavat tukea myös omilta työryhmiltään, jotka ovat ottaneet intervention hyvin vastaan.
Kehittämisehdotuksena on sen varmistaminen, että uusien linjausten ja mallien kouluttautumiset eivät veisi aikaa varsinaiselta potilastyöltä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa osaamista ja vuorovaikutustaitoja, joita hoitaja tarvitsee rauhoittaakseen potilaan puheella, ilman pakkotoimia. Tehtävinä oli selvittää, miten hoitaja on valikoitunut talk down –työntekijäksi, millaisia ominaisuuksia ja osaamista hän tarvitsee, millainen hänen roolinsa on käytännössä ja millaista tukea hän kokee tarvitsevansa. Tavoitteena oli tuottaa työelämälle tietoa hoitajille tarpeellisesta osaamisesta sekä ominaisuuksista, joilla aggressiivisesta käytöksestä johtuvia vaaratilanteita ja psykiatrisessa hoitotyössä käytettäviä pakkotoimia pystyttäisiin mahdollisesti vähentämään. Laadullinen opinnäytetyö toteutettiin haastattelemalla kuutta talk down –työntekijää. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen.
Tulokset osoittivat, että talk down –henkilöiden valinta oli vaihdellut paljon osastoittain, mutta kaikki haastateltavat kokivat itsessään olevan ominaisuuksia, jotka olivat vaikuttaneet valintaan. He kuvailivat itseään provosoitumattomiksi, rauhallisiksi, empaattisiksi, kärsivällisiksi, mukautuviksi ja valmiiksi tekemään kompromisseja. Talk down –työntekijän rooli riippuu paljon tilanteesta, potilaasta, osastosta ja työryhmästä. Kaikki haastateltavat kokivat, että tärkein talk down –työ tehdään ennakoiden, ennen kuin tilanteet kärjistyvät. Talk down –työntekijät kokevat saavansa kiitettävästi tukea organisaatiolta, sillä Safewards-malli on otettu prioriteetiksi tässä psykiatrisessa sairaalassa. He saavat tukea myös omilta työryhmiltään, jotka ovat ottaneet intervention hyvin vastaan.
Kehittämisehdotuksena on sen varmistaminen, että uusien linjausten ja mallien kouluttautumiset eivät veisi aikaa varsinaiselta potilastyöltä.