Epävakaa persoonallisuushäiriö Narratiivinen kirjallisuuskatsaus
Kalkkinen, Tarja; Hiltunen, Susanna (2017)
Kalkkinen, Tarja
Hiltunen, Susanna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705036277
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705036277
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa lukijalle tiivis tietopaketti narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla epävakaan persoonallisuushäiriön syntymekanismeista, esiintyvyydestä, oireista ja käytetyimmistä psykoterapeuttisista terapioista sekä lääkehoidosta. Tavoitteena oli löytää luotettavaa tutkimustietoa epävakaan persoonallisuushäiriön hoidosta.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin narratiivista kirjallisuuskatsausta, joka on kirjallisuuskatsauksista kevyin versio ja se mahdollisti käsiteltävän aiheen laajan kuvailun. Tiedonhaussa käytettiin apuna eri tietokantojen antamia hakuosumia, joiden perusteella valikoitiin narratiivisessa kirjallisuuskatsauksessa käytetyt tutkimukset. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys on luotu kirjallisuuden pohjalta, joka käsittelee epävakaata persoonallisuushäiriötä ja sen hoitoa sekä niistä löytyviä tutkimuksia.
Keskeisinä tuloksina tutkimuksissa tuli esille se, että pelkästään epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavia on vähän, koska usein heillä on myös jokin liitännäissairaus. Sekä suomalaisissa, että kansainvälisissä tutkimuksissa tuli esille, että strukturoidut hoitomallit antavat parhaita tuloksia hoidossa. Tutkimuksista kävi ilmi, että sairaalahoitoa ei juurikaan käytetä epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavien hoidossa, koska tuloksien perusteella siitä ei ole paljoa hyötyä. Siksi rajasimme opinnäytetyömme näkökulmaa psykoterapioihin jotka Käypä hoito-suosituksen mukaan olivat tehokkaimpia epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa.
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että epävakaata persoonallisuushäiriötä ja sen hoitoa on etenkin Suomessa, tutkittu todella vähän. Sen sijaan kansainvälisiä tutkimuksia löytyi runsaasti ja niitä analysoitaessa kävi ilmi, että näyttöön perustuvaa tietoa epävakaan persoonallisuushäiriön arviointivälineistä puuttuu edelleen.
Jatkotutkimusaiheeksi ehdotetaan, että Suomessa tulisi tehdä lisää tutkimuksia epävakaasta persoonallisuushäiriöstä sekä Suomessa käytetyistä hoitomuodoista ja niiden tuloksista. Aihetta olisi tarpeen tarkastella myös potilaan näkökulmasta, esimerkiksi minkälainen on potilaan oma kokemus hoitojen vaikuttavuudesta.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin narratiivista kirjallisuuskatsausta, joka on kirjallisuuskatsauksista kevyin versio ja se mahdollisti käsiteltävän aiheen laajan kuvailun. Tiedonhaussa käytettiin apuna eri tietokantojen antamia hakuosumia, joiden perusteella valikoitiin narratiivisessa kirjallisuuskatsauksessa käytetyt tutkimukset. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys on luotu kirjallisuuden pohjalta, joka käsittelee epävakaata persoonallisuushäiriötä ja sen hoitoa sekä niistä löytyviä tutkimuksia.
Keskeisinä tuloksina tutkimuksissa tuli esille se, että pelkästään epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavia on vähän, koska usein heillä on myös jokin liitännäissairaus. Sekä suomalaisissa, että kansainvälisissä tutkimuksissa tuli esille, että strukturoidut hoitomallit antavat parhaita tuloksia hoidossa. Tutkimuksista kävi ilmi, että sairaalahoitoa ei juurikaan käytetä epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavien hoidossa, koska tuloksien perusteella siitä ei ole paljoa hyötyä. Siksi rajasimme opinnäytetyömme näkökulmaa psykoterapioihin jotka Käypä hoito-suosituksen mukaan olivat tehokkaimpia epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa.
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että epävakaata persoonallisuushäiriötä ja sen hoitoa on etenkin Suomessa, tutkittu todella vähän. Sen sijaan kansainvälisiä tutkimuksia löytyi runsaasti ja niitä analysoitaessa kävi ilmi, että näyttöön perustuvaa tietoa epävakaan persoonallisuushäiriön arviointivälineistä puuttuu edelleen.
Jatkotutkimusaiheeksi ehdotetaan, että Suomessa tulisi tehdä lisää tutkimuksia epävakaasta persoonallisuushäiriöstä sekä Suomessa käytetyistä hoitomuodoista ja niiden tuloksista. Aihetta olisi tarpeen tarkastella myös potilaan näkökulmasta, esimerkiksi minkälainen on potilaan oma kokemus hoitojen vaikuttavuudesta.