Kehitysideoita varhaiskasvatushenkilöstön yhtenäisen perehdytyssuunnitelman laatimiseksi
Sorri, Kristiina (2017)
Sorri, Kristiina
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705015883
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705015883
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Sorri, Kristiina. Kehitysideoita varhaiskasvatushenkilöstön yhtenäisen perehdytyssuunnitelman laatimiseksi. Diak Etelä, Helsinki, Kevät 2017, 35 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan kelpoisuus.
Tämän opinnäytetyön tavoite oli tuoda esiin varhaiskasvattajien omia kokemuksia perehdyttämisestä ja saada heiltä ideoita päiväkotien varhaiskasvatus-henkilöstön yhtenäisen perehdytyssuunnitelman laatimiseksi. Kyseessä oli laadullinen tutkimus, jonka aineisto hankittiin tekemällä teemahaastatteluja ryhmähaastatteluina kunnan päiväkodeissa. Haastateltavat olivat varhaiskas-vattajia, jotka olivat ammattinimikkeeltään lastentarhanopettajia ja päivähoitajia.
Haastatteluaineistoa käsiteltiin teemoittain, jotka saatiin haastattelukysymysten teemoista. Näitä teemoja olivat perehdytyksen järjestäminen työyhteisössä, perehdyttämisen välineet ja kokemukset perehdyttämisestä sekä palaute. Tutkimuksessa tarkasteltiin saatua perehdytystä ja minkälaisia kehittämistarpeita siinä mahdollisesti oli. Lisäksi tarkasteltiin, löytyikö työntekijöiltä tulleista kehitysehdotuksista keskenään samankaltaisia tai samoja ehdotuksia.
Varhaiskasvattajat kertoivat, että perehdyttäminen oli kiinni omasta aktiivisuudesta eikä varsinaista perehdyttäjää oltu nimetty. Perehtyminen työhön tapahtui työn lomassa, ja haastateltavat kokivat sen sekä hyväksi että raskaaksi. Perehdyttämisjaksoa haastateltaville ei oltu erikseen määritelty. Tärkeimpänä perehdyttämisen välineenä pidettiin perehdytyskansiota. Haastateltavien mukaan kansio saattoi sisältää vanhentunutta tietoa. Yksi haastateltavista ehdotti, että perehdytyskansion ajan tasalla pitämiseksi tulisi työyhteisöstä nimetä vähintään yksi työntekijä, joka vastaa kansion sisällöstä.
Varhaiskasvattajat olisivat kaivanneet selkeämpää ohjeistusta omasta vastuualueestaan lapsiryhmän toimintaan liittyvissä asioissa. Varhaiskasvattajat ehdottivat, että työsuhteen alussa esimies kävisi työntekijän kanssa toimenkuvaa tarkemmin läpi. Lisäksi varhaiskasvattajat ehdottivat, että perehdyttämiselle laadittaisiin aikataulu. Tietyn ajan kuluttua uudella työntekijällä olisi esimiehen kanssa arviointikeskustelu perehdyttämisestä.
Johtopäätöksenä todettiin, että perehdyttämisen kehittämiselle on selkeä tarve. Jokainen varhaiskasvattaja kertoi perehdyttämisen perustuneen omaan aktiivisuuteen, mutta perehdyttämistä ei voida kuitenkaan jättää kokonaan työntekijän omalle vastuulle. Johtamisen yksi osa-alue on perehdyttämisetä vastaaminen. Esimiehen tehtävä on huolehtia perehdyttämisen järjestämisestä ja sen toteutumisesta työyhteisössä.
Asiasanat: varhaiskasvatusympäristö, perehdyttäminen, johtaminen ja työhyvinvointi
Sorri, Kristiina. Kehitysideoita varhaiskasvatushenkilöstön yhtenäisen perehdytyssuunnitelman laatimiseksi. Diak Etelä, Helsinki, Kevät 2017, 35 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan kelpoisuus.
Tämän opinnäytetyön tavoite oli tuoda esiin varhaiskasvattajien omia kokemuksia perehdyttämisestä ja saada heiltä ideoita päiväkotien varhaiskasvatus-henkilöstön yhtenäisen perehdytyssuunnitelman laatimiseksi. Kyseessä oli laadullinen tutkimus, jonka aineisto hankittiin tekemällä teemahaastatteluja ryhmähaastatteluina kunnan päiväkodeissa. Haastateltavat olivat varhaiskas-vattajia, jotka olivat ammattinimikkeeltään lastentarhanopettajia ja päivähoitajia.
Haastatteluaineistoa käsiteltiin teemoittain, jotka saatiin haastattelukysymysten teemoista. Näitä teemoja olivat perehdytyksen järjestäminen työyhteisössä, perehdyttämisen välineet ja kokemukset perehdyttämisestä sekä palaute. Tutkimuksessa tarkasteltiin saatua perehdytystä ja minkälaisia kehittämistarpeita siinä mahdollisesti oli. Lisäksi tarkasteltiin, löytyikö työntekijöiltä tulleista kehitysehdotuksista keskenään samankaltaisia tai samoja ehdotuksia.
Varhaiskasvattajat kertoivat, että perehdyttäminen oli kiinni omasta aktiivisuudesta eikä varsinaista perehdyttäjää oltu nimetty. Perehtyminen työhön tapahtui työn lomassa, ja haastateltavat kokivat sen sekä hyväksi että raskaaksi. Perehdyttämisjaksoa haastateltaville ei oltu erikseen määritelty. Tärkeimpänä perehdyttämisen välineenä pidettiin perehdytyskansiota. Haastateltavien mukaan kansio saattoi sisältää vanhentunutta tietoa. Yksi haastateltavista ehdotti, että perehdytyskansion ajan tasalla pitämiseksi tulisi työyhteisöstä nimetä vähintään yksi työntekijä, joka vastaa kansion sisällöstä.
Varhaiskasvattajat olisivat kaivanneet selkeämpää ohjeistusta omasta vastuualueestaan lapsiryhmän toimintaan liittyvissä asioissa. Varhaiskasvattajat ehdottivat, että työsuhteen alussa esimies kävisi työntekijän kanssa toimenkuvaa tarkemmin läpi. Lisäksi varhaiskasvattajat ehdottivat, että perehdyttämiselle laadittaisiin aikataulu. Tietyn ajan kuluttua uudella työntekijällä olisi esimiehen kanssa arviointikeskustelu perehdyttämisestä.
Johtopäätöksenä todettiin, että perehdyttämisen kehittämiselle on selkeä tarve. Jokainen varhaiskasvattaja kertoi perehdyttämisen perustuneen omaan aktiivisuuteen, mutta perehdyttämistä ei voida kuitenkaan jättää kokonaan työntekijän omalle vastuulle. Johtamisen yksi osa-alue on perehdyttämisetä vastaaminen. Esimiehen tehtävä on huolehtia perehdyttämisen järjestämisestä ja sen toteutumisesta työyhteisössä.
Asiasanat: varhaiskasvatusympäristö, perehdyttäminen, johtaminen ja työhyvinvointi