Vapaa toimittaja vs. toimeksiantajan brändi: mitä vapaa toimittaja saa sanoa sosiaalisessa mediassa?
Savonlahti, Sisko (2017)
Savonlahti, Sisko
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704265444
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704265444
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, kuinka avoimena vapaa toimittaja voi esiintyä sosiaalisessa mediassa ilman, että se vaikuttaa hänen työtilanteeseensa. Opinnäytetyö on tutkimustyyppinen.
Sosiaalinen media voi toimia vapaalle toimittajalle ponnahduslautana kohti uudenlaisia toimeksiantoja ja täten parempaa työtilannetta. Vapaa toimittaja voi pyrkiä brändäämään itsensä sosiaalisessa mediassa. Ja kun toimittajasta tulee brändi, ei mikä tahansa robotti kykene korvaamaan häntä – ei, vaikka tekniikka miten kehittyisi.
Toimivan henkilöbrändin ei tarvitse edes yrittää olla virheetön, mutta voiko vapaan toimittajan avoimuus sosiaalisessa mediassa mennä niin pitkälle, että hänen toimeksiantajansa brändi kärsii siitä?
Tutkimuskysymys on esitetty kolmen aikakauslehden päätoimittajalle. Aikakauslehdet ovat Cosmopolitan, Demi ja Trendi, ja ne tuottavat aktiivisesti sisältöä printin lisäksi sosiaaliseen mediaan. Haastattelut on tehty Helsingissä keväällä 2016.
Aiheen tutkiminen on tärkeää, koska se on tabu: tuskin yksikään vapaa toimittaja haluaa kysyä taholta, joka työllistää häntä, sattuiko tämä näkemään arveluttavan twiitin tai videon, jonka vapaa toimittaja sosiaaliseen mediaan latasi ja kenties sen jälkeen deletoi.
Keskeinen tutkimustulos on, ettei vapaiden toimittajien käytöksen sosiaalisessa mediassa koettu olevan irrallaan siitä, millaisia ihmisiä he ”oikeasti” ovat. Aikakauslehtien brändien sietokyky ylittyi lähinnä siinä tapauksessa, kun lukijat ovat alaikäisiä ja saattavat ottaa vaikutteita vapaan toimittajan epäterveellisistä edesottamuksista.
Sosiaalinen media voi toimia vapaalle toimittajalle ponnahduslautana kohti uudenlaisia toimeksiantoja ja täten parempaa työtilannetta. Vapaa toimittaja voi pyrkiä brändäämään itsensä sosiaalisessa mediassa. Ja kun toimittajasta tulee brändi, ei mikä tahansa robotti kykene korvaamaan häntä – ei, vaikka tekniikka miten kehittyisi.
Toimivan henkilöbrändin ei tarvitse edes yrittää olla virheetön, mutta voiko vapaan toimittajan avoimuus sosiaalisessa mediassa mennä niin pitkälle, että hänen toimeksiantajansa brändi kärsii siitä?
Tutkimuskysymys on esitetty kolmen aikakauslehden päätoimittajalle. Aikakauslehdet ovat Cosmopolitan, Demi ja Trendi, ja ne tuottavat aktiivisesti sisältöä printin lisäksi sosiaaliseen mediaan. Haastattelut on tehty Helsingissä keväällä 2016.
Aiheen tutkiminen on tärkeää, koska se on tabu: tuskin yksikään vapaa toimittaja haluaa kysyä taholta, joka työllistää häntä, sattuiko tämä näkemään arveluttavan twiitin tai videon, jonka vapaa toimittaja sosiaaliseen mediaan latasi ja kenties sen jälkeen deletoi.
Keskeinen tutkimustulos on, ettei vapaiden toimittajien käytöksen sosiaalisessa mediassa koettu olevan irrallaan siitä, millaisia ihmisiä he ”oikeasti” ovat. Aikakauslehtien brändien sietokyky ylittyi lähinnä siinä tapauksessa, kun lukijat ovat alaikäisiä ja saattavat ottaa vaikutteita vapaan toimittajan epäterveellisistä edesottamuksista.