1970-luvun omakotitalon kunnon ja energiatehokkuuden arvioiminen
Pasanen, Ville (2017)
Pasanen, Ville
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704245185
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704245185
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on arvioida Keski-Suomessa sijaitsevan 1970-luvun omakotitalon kuntoa ja energiatehokkuutta. Rakennukseen tehtiin kuntoarvio, jonka pohjalta laadittiin energiatodistus ja korjausehdotukset.
Työn kohteena on vuonna 1974 rakennettu aikakaudelle tyypillinen, matala yksikerroksinen omakotitalo. Kuntoarvio toteutettiin pääasiassa aistinvaraisesti. Arvion teko aloitettiin asukashaastattelulla sekä tarkastelemalla asiakirjoja. Kohdekäynnillä rakenteita tutkittiin silmämääräisesti etsimällä pinnoista poikkeavuuksia, kuten pullistumia tai värjäymiä. Tämän lisäksi rakennukseen tehtiin lämpökamerakuvaus tukemaan aistinvaraisia havaintoja.
Kuntoarvioinnissa tehtyjen havaintojen perusteella laadittiin suuntaa-antavia korjausehdotuksia, joilla rakenteiden kosteusteknistä toimivuutta voitaisiin parantaa. Korjausehdotuksien ideana oli vähentää kosteusvaurioiden riskiä ja pidentää rakennuksen käyttöikää. Kuntoarvioraportista saatiin myös hyvät lähtökohdat rakennuksen laskennallisen kokonaisenergiankulutuksen määrittämiseen. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että rakennukselle tehtiin energiatodistus. Energiatodistuksen avulla pystyttiin pohtimaan energiatehokkuutta parantavia korjausehdotuksia.
Kuntoarvion lopputulos oli ennalta odotetun mukainen. Rakennus oli päällisin puolin aistinvaraisesti katsottuna hyvässä kunnossa, eikä suurempia huomautuksia tullut. Piirustuksien ja asiakirjatarkastelun perusteella rakennuksessa oli kuitenkin paljon riskikohtia. Riskikohdat eli riskirakenteet saattavat olla vaurioituneita rakenteen sisältä ilman, että sitä voidaan havaita ulkopuolelta. Tästä syystä on suositeltavaa teettää kuntotutkimus rakenteiden todellisen kunnon selvittämiseksi.
Työn kohteena on vuonna 1974 rakennettu aikakaudelle tyypillinen, matala yksikerroksinen omakotitalo. Kuntoarvio toteutettiin pääasiassa aistinvaraisesti. Arvion teko aloitettiin asukashaastattelulla sekä tarkastelemalla asiakirjoja. Kohdekäynnillä rakenteita tutkittiin silmämääräisesti etsimällä pinnoista poikkeavuuksia, kuten pullistumia tai värjäymiä. Tämän lisäksi rakennukseen tehtiin lämpökamerakuvaus tukemaan aistinvaraisia havaintoja.
Kuntoarvioinnissa tehtyjen havaintojen perusteella laadittiin suuntaa-antavia korjausehdotuksia, joilla rakenteiden kosteusteknistä toimivuutta voitaisiin parantaa. Korjausehdotuksien ideana oli vähentää kosteusvaurioiden riskiä ja pidentää rakennuksen käyttöikää. Kuntoarvioraportista saatiin myös hyvät lähtökohdat rakennuksen laskennallisen kokonaisenergiankulutuksen määrittämiseen. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että rakennukselle tehtiin energiatodistus. Energiatodistuksen avulla pystyttiin pohtimaan energiatehokkuutta parantavia korjausehdotuksia.
Kuntoarvion lopputulos oli ennalta odotetun mukainen. Rakennus oli päällisin puolin aistinvaraisesti katsottuna hyvässä kunnossa, eikä suurempia huomautuksia tullut. Piirustuksien ja asiakirjatarkastelun perusteella rakennuksessa oli kuitenkin paljon riskikohtia. Riskikohdat eli riskirakenteet saattavat olla vaurioituneita rakenteen sisältä ilman, että sitä voidaan havaita ulkopuolelta. Tästä syystä on suositeltavaa teettää kuntotutkimus rakenteiden todellisen kunnon selvittämiseksi.