Vihannin kirkon urut: mahdollisuudet ja haasteet eri tyylikausien musiikissa
Rautakoski, Leena (2017)
Rautakoski, Leena
Oulun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704215119
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704215119
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee Vihannin kirkon urkuja. Tarkempana tutkimuskohteena on pohtia soittimen haasteita ja mahdollisuuksia eri tyylikausien musiikissa. Nykypäivänä tyylisoitinten rakentaminen on lisääntynyt paljon. Jokaisella tyylikaudella urut ovat olleet erilaisia ja vastanneet sen ajan musiikin tarpeisiin. Työn tarkoituksena on selvittää barokin ajan ja Olof Schwanin tyylisoittimen näkökulmasta, miten muiden tyylikausien musiikki soi kyseisellä soittimella sekä perehtyä Vihannin urkuihin soittajan näkökulmasta katsottuna. Tarkoituksena on tarkastella soitinta myös jumalanpalvelussoittimena. Idea opinnäytetyöhön nousi täysin oman mielenkiinnon pohjalta.
Työni alussa esittelen Vihannin kirkon urkuja, niiden rakennetta, äänikertoja ja sointia sekä urkuhanketta. Esittelen myös Vihannin soittimen tyylillisen esikuvan Olof Schwanin. Samalla avaan mekaanisten urkujen rakennetta, urkuhankkeen laajuutta sekä Schwanin vaikutusta ja elämää. Tutkielman teoriaosuus koostuu erityylisille uruille tehtyjen rekisteröintien vertailusta. Vertailusoittimina on käytetty Oamkin urkusalin Silbermann-soitinta, Vihannin kirkon Schwan-soitinta ja kappaleiden tyylikauden ja säveltäjien ihannesoittimia.
Lähdemateriaalina olen käyttänyt paljon uruista, tyylikausista ja eri soittimista löytyvää kirjallisuutta. Sotkamon urkurakentamo on ollut apuna, kun perehdyin syvemmin Vihannin urkuihin. Kirjallisuuden ja kuuntelun avulla tutkin myös aikakausien ihannesoittimia ja niiden sointia. Tämän pohjalta rekisteröin kappaleet Oamkin urkusalin soittimelle ja sen jälkeen Vihannin soittimelle. Työssäni perehdyn siihen, millaisilla ratkaisuilla molempien soitinten kanssa päästiin mahdollisimman lähelle alkuperäistä sointikuvaa.
Rekisteröiminen on aina luovaa toimintaa ja kullekin soittimelle toimivien ratkaisujen ja mahdollisuuksien etsimistä. Kompromisseja joutuu usein tekemään ja olemassa olevia tietoja soveltamaan uuteen asiayhteyteen. Vaikka rakennetaan tiettyyn aikakauteen liittyviä niin sanottuja tyyliurkuja, on niillä silti pystyttävä soittamaan musiikkia laajasti ja eri aikakausiltakin. Jumalanpalvelussoitto on kirkkoon rakennettuja urkuja ajatellen eniten käytössä ja sen tulee toimia. Ei voida sanoa, että esimerkiksi barokin tyylisoittimen soitettava repertuaari käsittää vain barokkimusiikin, koska jokainen soitin on yksilö ja jokaisessa soittimessa ovat omat äänikerrat, rakenne ja sointi, vaikka ne olisikin rakennettu tietyn esikuvan ja aikakauden mukaan. Tämän vuoksi rekisteröiminen tulee aina tehdä käytettävissä olevan soittimen ehdoilla.
Työni alussa esittelen Vihannin kirkon urkuja, niiden rakennetta, äänikertoja ja sointia sekä urkuhanketta. Esittelen myös Vihannin soittimen tyylillisen esikuvan Olof Schwanin. Samalla avaan mekaanisten urkujen rakennetta, urkuhankkeen laajuutta sekä Schwanin vaikutusta ja elämää. Tutkielman teoriaosuus koostuu erityylisille uruille tehtyjen rekisteröintien vertailusta. Vertailusoittimina on käytetty Oamkin urkusalin Silbermann-soitinta, Vihannin kirkon Schwan-soitinta ja kappaleiden tyylikauden ja säveltäjien ihannesoittimia.
Lähdemateriaalina olen käyttänyt paljon uruista, tyylikausista ja eri soittimista löytyvää kirjallisuutta. Sotkamon urkurakentamo on ollut apuna, kun perehdyin syvemmin Vihannin urkuihin. Kirjallisuuden ja kuuntelun avulla tutkin myös aikakausien ihannesoittimia ja niiden sointia. Tämän pohjalta rekisteröin kappaleet Oamkin urkusalin soittimelle ja sen jälkeen Vihannin soittimelle. Työssäni perehdyn siihen, millaisilla ratkaisuilla molempien soitinten kanssa päästiin mahdollisimman lähelle alkuperäistä sointikuvaa.
Rekisteröiminen on aina luovaa toimintaa ja kullekin soittimelle toimivien ratkaisujen ja mahdollisuuksien etsimistä. Kompromisseja joutuu usein tekemään ja olemassa olevia tietoja soveltamaan uuteen asiayhteyteen. Vaikka rakennetaan tiettyyn aikakauteen liittyviä niin sanottuja tyyliurkuja, on niillä silti pystyttävä soittamaan musiikkia laajasti ja eri aikakausiltakin. Jumalanpalvelussoitto on kirkkoon rakennettuja urkuja ajatellen eniten käytössä ja sen tulee toimia. Ei voida sanoa, että esimerkiksi barokin tyylisoittimen soitettava repertuaari käsittää vain barokkimusiikin, koska jokainen soitin on yksilö ja jokaisessa soittimessa ovat omat äänikerrat, rakenne ja sointi, vaikka ne olisikin rakennettu tietyn esikuvan ja aikakauden mukaan. Tämän vuoksi rekisteröiminen tulee aina tehdä käytettävissä olevan soittimen ehdoilla.