Omaishoitajien psyykkisen tuen tarve
Sainio, Maria; Leipäjoki, Mitja (2017)
Sainio, Maria
Leipäjoki, Mitja
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704064366
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704064366
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää nykytilannetta siitä, millaista psyykkistä tukea ikääntyneille omaishoitajille tarjotaan, mitä se piti sisällään ja miten sitä tulisi kehittää. Opinnäytetyön tavoitteena oli koota yhteen ja tarkastella olemassa olevaa tietoa omaishoitajien psyykkisestä tuesta ja kehittämismahdollisuuksista. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Laurea-ammattikorkeakoulun kanssa, erillistä hankkeistajaa työllä ei ollut.
Aihetta on tärkeää tutkia, sillä väestö ikääntyy, joten myös omaishoitajien määrä tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Omaishoitajille annettava psyykkinen tuki ei ole tällä hetkellä riittävää ja sitä tulisikin kehittää. Omaishoidosta puhutaan, silloin kun vammaista, ikääntynyttä tai sairasta henkilöä hoidetaan omaisen tai muun läheisen henkilön avulla. Omaishoitaja puolestaan on henkilö, joka hoitaa omaistaan tai muuta läheistään, joka ei selviydy arjestaan itsenäisesti vamman, sairauden tai muun erityisen hoivan tarpeen takia.
Puoliso-omaishoitajat haluavat, että heitä kohdellaan pariskuntana, ei vain hoitajana ja hoidettavana, sillä heidän elämäänsä ei määrittele hoitosuhde vaan parisuhde. Omaishoitajien mielestä omaishoidon tuki järjestelmänä ei ota tätä riittävästi huomioon tällä hetkellä. Omaishoitajan tuen tarve ja koko perheen huomiointi jää vähäiseksi, ellei kokonaan huomiotta, sillä omaishoidontuki painottaa hoidettavana olevalle omaiselle annettavia palveluita. Palvelujärjestelmä ole kiinnostunut omaishoitajien jaksamisesta tai hyvinvoinnista ja omaishoitajat kokevat jäävänsä yksin omaistensa hoidossa.
Opinnäytetyö tehtiin systemaattista kirjallisuuskatsausta mukaillen. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus pyrkii jo olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden systemaattiseen löytämiseen, tarkasteluun, laadun valvontaan ja synteesiin. Aineistoksi valikoitui 13 tutkimusta, jotka analysoitiin sisällönanalyysia mukaillen.
Tuloksista nousi esille seitsemän keskeistä teemaa, jotka olivat emotionaalinen tuki, jaksamisen arviointi, tukipalvelut jaksamisen tukena, keskusteluavun tarjoaminen ja kuunteleminen, luottamuksellinen hoitosuhde, ohjaus ja opetus sekä vertaistukitoimintaan ohjaaminen. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että omaishoitajilla on suuri psyykkisen tuen tarve, joten tuen tarvetta tuleekin aktiivisesti arvioida. Omaishoitajat kokivat tärkeäksi, että he tulivat kuulluksi sekä ymmärretyksi. Tuloksissa ilmeni, että tiedollinen tuki, lyhytaikaishoitojaksot, vuorohoito, virkistystoiminta sekä vapaapäivät vähensivät omaishoitajien kuormittuneisuutta. Lisäksi omaishoitajat kokivat vertaistuen tärkeäksi tukimuodoksi, koska siitä he saivat kokemuksen, etteivät ole yksin omaishoitoon liittyvien haasteiden kanssa. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää omaishoitajien tukemisessa ja ohjaamisessa.
Aihetta on tärkeää tutkia, sillä väestö ikääntyy, joten myös omaishoitajien määrä tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Omaishoitajille annettava psyykkinen tuki ei ole tällä hetkellä riittävää ja sitä tulisikin kehittää. Omaishoidosta puhutaan, silloin kun vammaista, ikääntynyttä tai sairasta henkilöä hoidetaan omaisen tai muun läheisen henkilön avulla. Omaishoitaja puolestaan on henkilö, joka hoitaa omaistaan tai muuta läheistään, joka ei selviydy arjestaan itsenäisesti vamman, sairauden tai muun erityisen hoivan tarpeen takia.
Puoliso-omaishoitajat haluavat, että heitä kohdellaan pariskuntana, ei vain hoitajana ja hoidettavana, sillä heidän elämäänsä ei määrittele hoitosuhde vaan parisuhde. Omaishoitajien mielestä omaishoidon tuki järjestelmänä ei ota tätä riittävästi huomioon tällä hetkellä. Omaishoitajan tuen tarve ja koko perheen huomiointi jää vähäiseksi, ellei kokonaan huomiotta, sillä omaishoidontuki painottaa hoidettavana olevalle omaiselle annettavia palveluita. Palvelujärjestelmä ole kiinnostunut omaishoitajien jaksamisesta tai hyvinvoinnista ja omaishoitajat kokevat jäävänsä yksin omaistensa hoidossa.
Opinnäytetyö tehtiin systemaattista kirjallisuuskatsausta mukaillen. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus pyrkii jo olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden systemaattiseen löytämiseen, tarkasteluun, laadun valvontaan ja synteesiin. Aineistoksi valikoitui 13 tutkimusta, jotka analysoitiin sisällönanalyysia mukaillen.
Tuloksista nousi esille seitsemän keskeistä teemaa, jotka olivat emotionaalinen tuki, jaksamisen arviointi, tukipalvelut jaksamisen tukena, keskusteluavun tarjoaminen ja kuunteleminen, luottamuksellinen hoitosuhde, ohjaus ja opetus sekä vertaistukitoimintaan ohjaaminen. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että omaishoitajilla on suuri psyykkisen tuen tarve, joten tuen tarvetta tuleekin aktiivisesti arvioida. Omaishoitajat kokivat tärkeäksi, että he tulivat kuulluksi sekä ymmärretyksi. Tuloksissa ilmeni, että tiedollinen tuki, lyhytaikaishoitojaksot, vuorohoito, virkistystoiminta sekä vapaapäivät vähensivät omaishoitajien kuormittuneisuutta. Lisäksi omaishoitajat kokivat vertaistuen tärkeäksi tukimuodoksi, koska siitä he saivat kokemuksen, etteivät ole yksin omaishoitoon liittyvien haasteiden kanssa. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää omaishoitajien tukemisessa ja ohjaamisessa.