Lasten osallisuuden tukeminen draamalähtöisten menetelmien avulla
Saastamoinen, Tea; Vuorela, Jenna (2017)
Saastamoinen, Tea
Vuorela, Jenna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704014031
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704014031
Tiivistelmä
Tarkoituksemme tässä monimuotoisessa opinnäytetyössä oli tukea helsinkiläisen Päiväkoti Saukon Taide- ja luontopainotteisen ryhmän viisivuotiaiden lasten osallisuutta draamamenetelmien avulla. Suunnittelemamme toiminnallisen viikon aikana kehitimme ryhmän kanssa näytelmän. Keskityimme luomaan aktiviteeteista osallisuutta tukevia ja toimintaympäristöstä osallistumaan kannustavan.
Toiminnan suunnittelun taustalla olivat viisivuotiaiden lasten erityispiirteet, lasten osallisuuden tukeminen varhaiskasvatuksessa ja lapsille ominainen tapa oppia asioita leikkien ja liikkuen. Hyödynsimme toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa valitsemiamme draamamenetelmien ja osallisuuden teorioita. Arvioidessamme lasten osallisuuden toteutumista, peilasimme toimintaa teoriaan, omiin havaintoihimme sekä työntekijöiltä ja lapsilta saatuun palautteeseen.
Havaitsimme, että lasten osallisuuden määrä vaihteli toiminnallisen viikon aikana. Se ei aina lisääntynyt päivien mittaan vaan liikkui edestakaisin eri aktiviteeteissa. Alkuvirittäytymisellä oli havaintojemme perusteella suuri merkitys siihen, kuinka aktiivisesti lapset osallistuivat eri toimintojen aikana. Kun olimme tehneet virittäytymisleikin, lapset toivat omaa ääntään enemmän kuuluviin näytelmän kehittämisessä.
Johtopäätöksenä voimme todeta, että lasten osallisuutta tukivat paremmin aktiviteetit, joissa korostui leikinomaisuus draamalähtöisten menetelmien avulla. Havaitsimme, että toiminnallisissa aktiviteeteissa, kuten leikeissä, lapset toivat mielipiteitään esiin ja osallistuivat aktiivisesti näytelmään liittyvien päätösten tekemiseen. Sen sijaan lapset eivät esittäneet omia ehdotuksiaan ja mielipiteitään yhtä aktiivisesti, jos he esimerkiksi istuivat paikoillaan heiltä kysyttäessä kysymyksiä.
Pohdimme toiminnallisen viikon jälkeen, olivatko aktiviteetit tarpeeksi houkuttelevia, jotta lapset halusivat osallistua. Osassa aktiviteeteista havaitsimme, että lasten oli vaikea esittää ehdotuksiaan tai osallistua draamaleikkeihin. Aktiviteettien toiminnallisuudella ja niitä edeltävällä alkuvirittelyllä näytti olevan kasvattava vaikutus lasten osallistumiseen.
Toiminnan suunnittelun taustalla olivat viisivuotiaiden lasten erityispiirteet, lasten osallisuuden tukeminen varhaiskasvatuksessa ja lapsille ominainen tapa oppia asioita leikkien ja liikkuen. Hyödynsimme toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa valitsemiamme draamamenetelmien ja osallisuuden teorioita. Arvioidessamme lasten osallisuuden toteutumista, peilasimme toimintaa teoriaan, omiin havaintoihimme sekä työntekijöiltä ja lapsilta saatuun palautteeseen.
Havaitsimme, että lasten osallisuuden määrä vaihteli toiminnallisen viikon aikana. Se ei aina lisääntynyt päivien mittaan vaan liikkui edestakaisin eri aktiviteeteissa. Alkuvirittäytymisellä oli havaintojemme perusteella suuri merkitys siihen, kuinka aktiivisesti lapset osallistuivat eri toimintojen aikana. Kun olimme tehneet virittäytymisleikin, lapset toivat omaa ääntään enemmän kuuluviin näytelmän kehittämisessä.
Johtopäätöksenä voimme todeta, että lasten osallisuutta tukivat paremmin aktiviteetit, joissa korostui leikinomaisuus draamalähtöisten menetelmien avulla. Havaitsimme, että toiminnallisissa aktiviteeteissa, kuten leikeissä, lapset toivat mielipiteitään esiin ja osallistuivat aktiivisesti näytelmään liittyvien päätösten tekemiseen. Sen sijaan lapset eivät esittäneet omia ehdotuksiaan ja mielipiteitään yhtä aktiivisesti, jos he esimerkiksi istuivat paikoillaan heiltä kysyttäessä kysymyksiä.
Pohdimme toiminnallisen viikon jälkeen, olivatko aktiviteetit tarpeeksi houkuttelevia, jotta lapset halusivat osallistua. Osassa aktiviteeteista havaitsimme, että lasten oli vaikea esittää ehdotuksiaan tai osallistua draamaleikkeihin. Aktiviteettien toiminnallisuudella ja niitä edeltävällä alkuvirittelyllä näytti olevan kasvattava vaikutus lasten osallistumiseen.