"EI MULLA OLIS TÄÄLLÄ OIKEESTAAN KETÄÄN ILMAN MUN KUMMIPERHETTÄ" : Yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden kokemuksia Helsingin Diakonissalaitoksen kummiperhetoiminnasta
Solih, Jennika (2017)
Solih, Jennika
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703173423
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703173423
Tiivistelmä
Solih, Jennika. ”EI MULLA OLIS TÄÄLLÄ OIKEESTAAN KETÄÄN ILMAN MUN KUMMIPERHETTÄ”. Yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden kokemuksia Helsingin Diakonissalaitoksen kummiperhetoiminnasta. Kevät 2017. 70 sivua, 11 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää yksin Suomeen tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden kokemuksia Helsingin Diakonissalaitoksen järjestämästä kummiperhetoiminnasta ja sen merkityksestä kotoutumiselle ja hyvinvoinnille. Tavoitteena oli myös selvittää, onko kummiperhetoiminnassa alaikäisten turvapaikanhakijoiden kokemusten perusteella jotain kehittämiskohteita. Opinnäytetyö on toteutettu yhteistyössä Helsingin Diakonissalaitoksen Perhetalkoot-hankkeen kanssa.
Opinnäytetyön aineistonhankintamenetelminä käytettiin kyselylomaketta ja puolistrukturoitua ryhmähaastattelua. Kyselyyn vastasi yhteensä 22 kummiperheen saanutta alaikäistä turvapaikanhakijaa, jotka olivat iältään 14–17-vuotiaita. Lisäksi haastattelin heistä neljää. Aineisto kerättiin joulukuussa 2016 ja tammikuussa 2017. Aineiston analyysimenetelmänä käytin sisällönanalyysia. Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä toimii kotoutuminen, johon hankin tietoa aiemmista tutkimuksista ja lainsäädännöstä. Tämän lisäksi teoreettisessa osuudessa perehdyttiin alaikäisiin turvapaikanhakijoihin liittyvään kirjallisuuteen, tilastoihin ja heitä koskevaan lainsäädäntöön.
Opinnäytetyön tulosten mukaan lapset kokivat kummiperhetoiminnan hyvin merkitykselliseksi. Kotoutumisen edistämiseksi keskeisimpinä koettuja asioita olivat mahdollisuus päästä osaksi suomalaista perhe-elämää ja arkea, suomen kielen oppiminen ja uusien sosiaalisten suhteiden luominen. Lapset kokivat yksinäisyydentunteensa vähentyneen, mikä toimi välineenä hyvinvoinnin lisääntymiselle. Lapset korostivat kummiperheen tärkeyttä elämässään. Epätietoisuus tulevaisuudesta ja sen mukanaan tuoma ailahteleva mieliala loivat haasteita ihmissuhteisiin, ja lapset kantoivat huolta kummiperheensä mahdollisesta loukkaamisesta esimerkiksi tapaamisia peruessaan. Kummiperheen kanssa vietetty aika ja heidän kanssaan käydyt keskustelut esiintyivät erityisen tärkeässä roolissa lasten kotoutumiseen ja hyvinvointiin liittyen.
Alaikäisten kotouttamistyössä on tärkeää huomioida luottamusta tukevien ihmissuhteiden ja tunnesiteiden merkitys. Yksintulleet alaikäiset turvapaikanhakijat tarvitsevat erityistä tukea kokonaisvaltaisen kotoutumisen edistämiseksi. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää kummiperhetoimintaa kehitettäessä sekä suunniteltaessa kotoutumista tukevaa toimintaa alaikäisille turvapaikanhakijoille.
Asiasanat: alaikäiset turvapaikanhakijat, yksintulleet, kotoutuminen, kotouttaminen, hyvinvointi, vapaaehtoistyö
Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää yksin Suomeen tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden kokemuksia Helsingin Diakonissalaitoksen järjestämästä kummiperhetoiminnasta ja sen merkityksestä kotoutumiselle ja hyvinvoinnille. Tavoitteena oli myös selvittää, onko kummiperhetoiminnassa alaikäisten turvapaikanhakijoiden kokemusten perusteella jotain kehittämiskohteita. Opinnäytetyö on toteutettu yhteistyössä Helsingin Diakonissalaitoksen Perhetalkoot-hankkeen kanssa.
Opinnäytetyön aineistonhankintamenetelminä käytettiin kyselylomaketta ja puolistrukturoitua ryhmähaastattelua. Kyselyyn vastasi yhteensä 22 kummiperheen saanutta alaikäistä turvapaikanhakijaa, jotka olivat iältään 14–17-vuotiaita. Lisäksi haastattelin heistä neljää. Aineisto kerättiin joulukuussa 2016 ja tammikuussa 2017. Aineiston analyysimenetelmänä käytin sisällönanalyysia. Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä toimii kotoutuminen, johon hankin tietoa aiemmista tutkimuksista ja lainsäädännöstä. Tämän lisäksi teoreettisessa osuudessa perehdyttiin alaikäisiin turvapaikanhakijoihin liittyvään kirjallisuuteen, tilastoihin ja heitä koskevaan lainsäädäntöön.
Opinnäytetyön tulosten mukaan lapset kokivat kummiperhetoiminnan hyvin merkitykselliseksi. Kotoutumisen edistämiseksi keskeisimpinä koettuja asioita olivat mahdollisuus päästä osaksi suomalaista perhe-elämää ja arkea, suomen kielen oppiminen ja uusien sosiaalisten suhteiden luominen. Lapset kokivat yksinäisyydentunteensa vähentyneen, mikä toimi välineenä hyvinvoinnin lisääntymiselle. Lapset korostivat kummiperheen tärkeyttä elämässään. Epätietoisuus tulevaisuudesta ja sen mukanaan tuoma ailahteleva mieliala loivat haasteita ihmissuhteisiin, ja lapset kantoivat huolta kummiperheensä mahdollisesta loukkaamisesta esimerkiksi tapaamisia peruessaan. Kummiperheen kanssa vietetty aika ja heidän kanssaan käydyt keskustelut esiintyivät erityisen tärkeässä roolissa lasten kotoutumiseen ja hyvinvointiin liittyen.
Alaikäisten kotouttamistyössä on tärkeää huomioida luottamusta tukevien ihmissuhteiden ja tunnesiteiden merkitys. Yksintulleet alaikäiset turvapaikanhakijat tarvitsevat erityistä tukea kokonaisvaltaisen kotoutumisen edistämiseksi. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää kummiperhetoimintaa kehitettäessä sekä suunniteltaessa kotoutumista tukevaa toimintaa alaikäisille turvapaikanhakijoille.
Asiasanat: alaikäiset turvapaikanhakijat, yksintulleet, kotoutuminen, kotouttaminen, hyvinvointi, vapaaehtoistyö