Taitovalmennuksella työhyvinvointia kehitysvammahuollossa
Niemi, Minna; Paulaniemi, Kati (2017)
Niemi, Minna
Paulaniemi, Kati
Hämeen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703062981
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703062981
Tiivistelmä
Työ kehitysvammaisten asiakkaiden kanssa on usein kuormittavaa psyykkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti. Henkilökunnan hyvinvointi vaikuttaa hoitotyön laatuun ja tuottavuuteen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa henkilökunnan kokemuksista hyväksymis- ja omistautumisterapiaan (HOT) pohjautuvan taitovalmennuksen merkityksestä työn kuormittavuudelle ja työhyvinvoinnille.
Opinnäytetyön teoriaosuuden keskeiset käsitteet olivat hyväksymis- ja omistautumisterapia, työnohjaus, työhyvinvointi sekä työn kuormittavuustekijät. Tutkimusongelmana oli selvittää taitovalmennuksen merkitystä tutkittavan työyhteisön työntekijöiden työhyvinvointiin ja toimintakäytänteisiin työssä. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisilla ja kvantitatiivisilla menetelmillä. Tutkimukseen osallistujat vastasivat kahteen avoimeen kysymykseen, joiden vastaukset analysoitiin sisällön analyysilla. Kvantitatiivinen tutkimusaineisto kerättiin Core G-, WBSI- ja AAQ-2- mittareilla. Tämä tutkimusaineisto analysoitiin Applen Numbers-ohjelmalla.
Tulosten mukaan taitovalmennus paransi työhyvinvointia. Taitovalmennuksen hyödyt näkyivät enemmän henkilöillä, joiden työhyvinvointi oli lähtötasolla alhainen. Taitovalmennus antoi työntekijöille keinoja ja menetelmiä stressin hallintaan ja työhyvinvointi lisääntyi henkilökohtaisen arvotyöskentelyn kautta. Vastavuoroisen palautteen antamisen merkitys työyhteisössä korostui. Taitovalmennuksen kautta työntekijät oivalsivat, että työ- ja vapaa-ajan erottaminen tukee tyytyväisyyttä ja jaksamista molemmilla osa-alueilla, mikä koettiin energian lisääntymisenä.
Työnantajan näkökulmasta taitovalmennus tarjoaa vaihtoehdon perinteiselle työnohjaukselle. Intensiivisempänä se on kustannustehokkaampaa kuin perinteinen pitkäkestoinen työnohjaus. Taitovalmennuksen menetelmät vaativat kuitenkin työntekijältä suurta heittäytymistä ja sitoutumista, jotta siitä saadaan suurin mahdollinen hyöty. Työntekijöiden ja työyhteisöjen valmiutta tähän tulee arvioida ennalta.
Opinnäytetyön teoriaosuuden keskeiset käsitteet olivat hyväksymis- ja omistautumisterapia, työnohjaus, työhyvinvointi sekä työn kuormittavuustekijät. Tutkimusongelmana oli selvittää taitovalmennuksen merkitystä tutkittavan työyhteisön työntekijöiden työhyvinvointiin ja toimintakäytänteisiin työssä. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisilla ja kvantitatiivisilla menetelmillä. Tutkimukseen osallistujat vastasivat kahteen avoimeen kysymykseen, joiden vastaukset analysoitiin sisällön analyysilla. Kvantitatiivinen tutkimusaineisto kerättiin Core G-, WBSI- ja AAQ-2- mittareilla. Tämä tutkimusaineisto analysoitiin Applen Numbers-ohjelmalla.
Tulosten mukaan taitovalmennus paransi työhyvinvointia. Taitovalmennuksen hyödyt näkyivät enemmän henkilöillä, joiden työhyvinvointi oli lähtötasolla alhainen. Taitovalmennus antoi työntekijöille keinoja ja menetelmiä stressin hallintaan ja työhyvinvointi lisääntyi henkilökohtaisen arvotyöskentelyn kautta. Vastavuoroisen palautteen antamisen merkitys työyhteisössä korostui. Taitovalmennuksen kautta työntekijät oivalsivat, että työ- ja vapaa-ajan erottaminen tukee tyytyväisyyttä ja jaksamista molemmilla osa-alueilla, mikä koettiin energian lisääntymisenä.
Työnantajan näkökulmasta taitovalmennus tarjoaa vaihtoehdon perinteiselle työnohjaukselle. Intensiivisempänä se on kustannustehokkaampaa kuin perinteinen pitkäkestoinen työnohjaus. Taitovalmennuksen menetelmät vaativat kuitenkin työntekijältä suurta heittäytymistä ja sitoutumista, jotta siitä saadaan suurin mahdollinen hyöty. Työntekijöiden ja työyhteisöjen valmiutta tähän tulee arvioida ennalta.