Eri-ikäisten johtaminen ja sen haasteita
Kontio, Aino (2017)
Kontio, Aino
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702062026
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702062026
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, minkälaisia haasteita ikäjohtamiseen ja eri-ikäisten johtamiseen esimiesten mielestä liittyy. Tämän lisäksi tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon esimiehet toteuttavat ikäjohtamista ja miten ikäjohtamiseen suhtaudutaan organisaatioissa. Työ kirjoitettiin esimiehen näkökulmasta, ja työn tavoitteena oli tutkia asiaa eri toimialoilta eikä keskittyä johonkin tiettyyn alaan tai yritykseen.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista menetelmää, ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin laadullisiin menetelmiin kuuluvaa puolistrukturoitua sähköpostihaastattelua. Tutkimuksen pohjana käytettiin ikäjohtamisen teoriaa, jonka perusteella haastattelukysymykset rakennettiin. Näillä haastattelukysymyksillä pyrittiin saamaan esimiehiltä tietoa ikäjohtamiseen ja eri-ikäisyyteen liittyvistä haasteista. Saatujen vastausten analysoinnin jälkeen tehtiin johtopäätöksiä eri-ikäisten johtamiseen liittyvistä haasteista.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että esimiehet olivat huomanneet eroja eri-ikäisten alaisten välillä ja eri-ikäisten alaisten johtamisessa, mutta vain noin puolet oli sitä mieltä, että asiaan liittyy haasteita. Nämä haasteet liittyivät erilaiseen työtahtiin, erilaiseen oppimisnopeuteen, erilaisiin ajatusmaailmoihin ja erilaiseen motivointiin. Lähes jokaisen vastanneen esimiehen vastauksista löytyi tapoja, joilla he toteuttivat ikäjohtamista päivittäisessä johtamisessa. Organisaatioista noin puolessa oli huomioitu ikäjohtaminen. Esimiehet toteuttivat ikäjohtamista huolimatta siitä, oliko se virallisesti huomioitu organisaatiossa.
Vastausten perusteella haasteet liittyivät suurelta osin yksilöllisyyteen ja siihen, että alaiset ovat keskenään erilaisia ja eri-ikäisiä, ja kaikille pitäisi löytää oikea johtamistapa. Sen sijaan eri-ikäisten työntekijöiden ja alaisten keskinäiseen toimeentuloon ja yhteistyöhön liittyviä haasteita vastauksista ei käynyt ilmi. Käytännön keinoina päivittäisessä johtamisessa eri-ikäisten alaisten kanssa esimiehillä oli kohtaaminen yksilönä, riittävä ohjeistaminen sekä työntekijälle sopivan työnkuvan rakentaminen. Niissä organisaatioissa, joissa ikäjohtaminen oli otettu huomioon, sillä pyrittiin ensi sijassa huolehtimaan henkilöstön fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista menetelmää, ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin laadullisiin menetelmiin kuuluvaa puolistrukturoitua sähköpostihaastattelua. Tutkimuksen pohjana käytettiin ikäjohtamisen teoriaa, jonka perusteella haastattelukysymykset rakennettiin. Näillä haastattelukysymyksillä pyrittiin saamaan esimiehiltä tietoa ikäjohtamiseen ja eri-ikäisyyteen liittyvistä haasteista. Saatujen vastausten analysoinnin jälkeen tehtiin johtopäätöksiä eri-ikäisten johtamiseen liittyvistä haasteista.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että esimiehet olivat huomanneet eroja eri-ikäisten alaisten välillä ja eri-ikäisten alaisten johtamisessa, mutta vain noin puolet oli sitä mieltä, että asiaan liittyy haasteita. Nämä haasteet liittyivät erilaiseen työtahtiin, erilaiseen oppimisnopeuteen, erilaisiin ajatusmaailmoihin ja erilaiseen motivointiin. Lähes jokaisen vastanneen esimiehen vastauksista löytyi tapoja, joilla he toteuttivat ikäjohtamista päivittäisessä johtamisessa. Organisaatioista noin puolessa oli huomioitu ikäjohtaminen. Esimiehet toteuttivat ikäjohtamista huolimatta siitä, oliko se virallisesti huomioitu organisaatiossa.
Vastausten perusteella haasteet liittyivät suurelta osin yksilöllisyyteen ja siihen, että alaiset ovat keskenään erilaisia ja eri-ikäisiä, ja kaikille pitäisi löytää oikea johtamistapa. Sen sijaan eri-ikäisten työntekijöiden ja alaisten keskinäiseen toimeentuloon ja yhteistyöhön liittyviä haasteita vastauksista ei käynyt ilmi. Käytännön keinoina päivittäisessä johtamisessa eri-ikäisten alaisten kanssa esimiehillä oli kohtaaminen yksilönä, riittävä ohjeistaminen sekä työntekijälle sopivan työnkuvan rakentaminen. Niissä organisaatioissa, joissa ikäjohtaminen oli otettu huomioon, sillä pyrittiin ensi sijassa huolehtimaan henkilöstön fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista.