Katualueet kiinteistörekisterissä
Järvitalo, Jaakko (2017)
Järvitalo, Jaakko
Lapin ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702052008
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702052008
Tiivistelmä
Katualueita koskeva lainsäädäntö perustuu tänä päivänä maankäyttö- ja rakennuslain säännöksiin. Lainsäädäntö on kehittynyt asemakaavalain ja rakennuslain säännöksien pohjalta. Maankäyttö- ja rakennuslain myötä on siirrytty yhtenäiseen detaljikaavamuotoon, asemakaavaan, joka on osaltaan selkiyttänyt katualueiden hallinta- ja omistusoikeutta. Rakennuskaavateiden osalta voimassa olleesta kuntien käyttöoikeudesta rakennuskaavan katualueisiin on luovuttu maankäyttö- ja rakennuslain myötä. Nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki määrää lainvoimaisissa asemakaavoissa osoitetut katualueet yksiselitteisesti kunnan omistukseen. Lainvoimaisissa asemakaavoissa katualueiksi osoitettuja alueita kuuluu Suomessa yksityisten maanomistajien asemakaava-alueilla sijaitseviin kiinteistöihin tai kunnan omistamiin maanomistusyksikköihin, joita ei ole muodostettu katualue kiinteistöksi.
Tutkimustehtävän teoriakehyksen tavoitteena oli selvittää katualueiden oikeudellista asemaa kiinteistörekisterissä lainsäädännön näkökulmasta. Tutkimustehtävää varten on hankittu tietoa kuntatasolla katualueiden kiinteistönmuodostamisesta ja siihen liittyvistä ongelmakohdista sekä Maanmittauslaitoksen näkökulmaa katualueita koskevaan tilanteeseen suurena yksittäisenä kiinteistönrekisterinpitäjänä. Tutkimustehtävässä pyrittiin teoriakehyksen ja tutkimusta varten hankitun tietoperustan avulla laatimaan kehitysehdotuksia katualueita koskevaan kiinteistötoimitusprosessiin sekä löytämään menetelmiä, jotka madaltaisivat kynnystä saattaa katualueita koskeva kiinteistö- ja omistusjaotus ajan tasalle.
Tutkimustehtävän lopputuloksena on todettu, että asemakaavan mukaisia katualueita koskeva kiinteistöjaotus sekä omistusoikeus, on erityisesti vanhoilla kaava-alueilla jääneet hoitamatta lain edellyttämällä tavalla suuressa osassa tutkimukseen kuuluneista kunnista. Toisaalta yksittäisten kuntien osalta vallitsevaan tilanteeseen on reagoitu aktiivisesti ja asia pyritty saattamaan lain asettamaan tavoitteeseen. Katualueita koskevaan kiinteistötoimitusmenettelyyn ja kiinteistörekisterin ajantasaisuuden parantamiseen johtavia toimenpiteitä on tarpeen tehdä katualueiden kiinteistöjaotuksen ja omistusoikeuden osalta. Tutkimuksessa laadittiin menetelmä katualueiden kiinteistötoimitusprosessiin siten, että siinä hyödynnettäisiin mahdollisimman kattavasti nykyisen lainsäädännön ja vireillä olevien lakimuutosten tuomat mahdollisuudet toimitusmenettelyssä.
Tutkimustehtävän teoriakehyksen tavoitteena oli selvittää katualueiden oikeudellista asemaa kiinteistörekisterissä lainsäädännön näkökulmasta. Tutkimustehtävää varten on hankittu tietoa kuntatasolla katualueiden kiinteistönmuodostamisesta ja siihen liittyvistä ongelmakohdista sekä Maanmittauslaitoksen näkökulmaa katualueita koskevaan tilanteeseen suurena yksittäisenä kiinteistönrekisterinpitäjänä. Tutkimustehtävässä pyrittiin teoriakehyksen ja tutkimusta varten hankitun tietoperustan avulla laatimaan kehitysehdotuksia katualueita koskevaan kiinteistötoimitusprosessiin sekä löytämään menetelmiä, jotka madaltaisivat kynnystä saattaa katualueita koskeva kiinteistö- ja omistusjaotus ajan tasalle.
Tutkimustehtävän lopputuloksena on todettu, että asemakaavan mukaisia katualueita koskeva kiinteistöjaotus sekä omistusoikeus, on erityisesti vanhoilla kaava-alueilla jääneet hoitamatta lain edellyttämällä tavalla suuressa osassa tutkimukseen kuuluneista kunnista. Toisaalta yksittäisten kuntien osalta vallitsevaan tilanteeseen on reagoitu aktiivisesti ja asia pyritty saattamaan lain asettamaan tavoitteeseen. Katualueita koskevaan kiinteistötoimitusmenettelyyn ja kiinteistörekisterin ajantasaisuuden parantamiseen johtavia toimenpiteitä on tarpeen tehdä katualueiden kiinteistöjaotuksen ja omistusoikeuden osalta. Tutkimuksessa laadittiin menetelmä katualueiden kiinteistötoimitusprosessiin siten, että siinä hyödynnettäisiin mahdollisimman kattavasti nykyisen lainsäädännön ja vireillä olevien lakimuutosten tuomat mahdollisuudet toimitusmenettelyssä.