Ikääntymisen ja asennon vaikutus vesimittarien mittausvirheisiin laboratorio-olosuhteissa
Korhonen, Harri (2017)
Korhonen, Harri
Oulun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701111265
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701111265
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää huoneistokohtaisten vesimittarien mittausvirheet eri asennoissa: vaaka-asennossa näyttö ylöspäin, vaaka-asennossa näyttö sivulle ja vaaka-asennossa näyttö alaspäin. Lisäksi haluttiin selvittää mittausvirheen muutos vanhennuksen jälkeen. Samoin haluttiin tutkia vesimittareissa syntyvää kumulatiivista eroa vanhennuksessa.
Työssä tutkittiin kahdeksaa aikaisemmin käytössä ollutta vesimittaria (neljä eri mallia) sekä kahtatoista täysin käyttämätöntä vesimittaria (neljä eri mallia). Selvitys tehtiin Oulun ammattikorkeakoulun tiloissa olevalla testilaitteistolla, jossa mittari kerrallaan johdettiin erisuuruisia virtaamia vesimittarin läpi. Mittarin lukeman muutosta verrattiin todelliseen vesitilavuuteen, joka saatiin mitta-astianavulla. Mittaukset tehtiin kesällä ja syksyllä 2016. Referenssimittarina toimi kalibroitu Kamstrupin Multical 602, jossa oli anturi Ultraflow 14.
Vesimittarien kumulatiivista eroa tutkittiin toisessa testilaitteistossa, ns. sarjapenkissä, jossa pumppu kierrätti haluttuja virtaamia suljetussa kierrossa vesimittarien läpi. Uusia mittareita vanhennettiin noin100 m3:n kulutuksen verran ja vanhoja mittareita vanhennettiin entisestään noin 200 m3:n kulutuksen verran. Referenssimittarina toimi Multical 601, johon oli liitetty anturi Ultraflow 14.
Tuloksista laadittiin käyrät, joissa mittausvirhe on tilavuusvirran funktio. Työn tuloksena todettiin, että mittausvirhekäyrät eivät asetu mittauslaitedirektiivissä säädettyjen virherajojen sisään. Mittausvirhe oli useimmiten negatiivinen sekä tutkittavilla vesimittareilla että referenssimittari Multical 602:lla. Vesimittareissa syntyi kumulatiivista eroa vanhennuksen loputtua enimmillään noin 4,5 %. Asennon vaikutusta ei saatu todettua. Samoin ikääntymisen seurauksena tapahtuvaa mittaustarkkuuden huononemista ei havaittu.
Lopuksi arvioitiinmahdollisten virhelähteiden –, referenssimittarin tarkkuus, mitta-astian tilavuus jne. – vaikutuksia mittauksiin. Suurin virhelähde oli todennäköisesti referenssimitta-astian tilavuuden pienuus. Johtopäätöksenä todettiin, että mittaukset olisi syytä tehdä uudelleen paljon suuremmilla mitta-astioilla.
Työssä tutkittiin kahdeksaa aikaisemmin käytössä ollutta vesimittaria (neljä eri mallia) sekä kahtatoista täysin käyttämätöntä vesimittaria (neljä eri mallia). Selvitys tehtiin Oulun ammattikorkeakoulun tiloissa olevalla testilaitteistolla, jossa mittari kerrallaan johdettiin erisuuruisia virtaamia vesimittarin läpi. Mittarin lukeman muutosta verrattiin todelliseen vesitilavuuteen, joka saatiin mitta-astianavulla. Mittaukset tehtiin kesällä ja syksyllä 2016. Referenssimittarina toimi kalibroitu Kamstrupin Multical 602, jossa oli anturi Ultraflow 14.
Vesimittarien kumulatiivista eroa tutkittiin toisessa testilaitteistossa, ns. sarjapenkissä, jossa pumppu kierrätti haluttuja virtaamia suljetussa kierrossa vesimittarien läpi. Uusia mittareita vanhennettiin noin100 m3:n kulutuksen verran ja vanhoja mittareita vanhennettiin entisestään noin 200 m3:n kulutuksen verran. Referenssimittarina toimi Multical 601, johon oli liitetty anturi Ultraflow 14.
Tuloksista laadittiin käyrät, joissa mittausvirhe on tilavuusvirran funktio. Työn tuloksena todettiin, että mittausvirhekäyrät eivät asetu mittauslaitedirektiivissä säädettyjen virherajojen sisään. Mittausvirhe oli useimmiten negatiivinen sekä tutkittavilla vesimittareilla että referenssimittari Multical 602:lla. Vesimittareissa syntyi kumulatiivista eroa vanhennuksen loputtua enimmillään noin 4,5 %. Asennon vaikutusta ei saatu todettua. Samoin ikääntymisen seurauksena tapahtuvaa mittaustarkkuuden huononemista ei havaittu.
Lopuksi arvioitiinmahdollisten virhelähteiden –, referenssimittarin tarkkuus, mitta-astian tilavuus jne. – vaikutuksia mittauksiin. Suurin virhelähde oli todennäköisesti referenssimitta-astian tilavuuden pienuus. Johtopäätöksenä todettiin, että mittaukset olisi syytä tehdä uudelleen paljon suuremmilla mitta-astioilla.