Poistotekstiilivirtojen selvitys Päijät-Hämeessä : Case REISKA -projekti
Borén, Ida (2016)
Borén, Ida
Lahden ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701031055
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701031055
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on tehty osana REISKA –projektia, jonka tavoitteena on parantaa yritysten resurssitehokkuuksia Päijät-Hämeen alueella. Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa Päijät-Hämeen yritysten tekstiilivirtoja ja esitellä vaihtoehtoja yritysten poistotekstiilin hyödyntämiseen.
Teoriaosuudessa käsitellään kiertotaloutta, tekstiilien kierrätystä ja nykyistä tekstiilien kiertoa. Kiertotalous on tulevaisuutta, kun luonnonvarat hupenevat ja kysyntä kasvaa. Suomessa on vasta muutama yritys, joka hyödyntää poistotekstiiliä raaka-aineenaan. Uuden jäteasetuksen mukaan orgaanista jätettä ei saa viedä enää kaatopaikalle, ja polttamisen sijaan jätteestä halutaan tehdä raaka-aine.
Toiminnallinen osuus koostuu kahdesta tutkimuksesta: Ensimmäisenä raportoidaan Lahden Työn Paikka Oy:n Kierrätyskeskus Patinassa tehtyä tutkimusta, jossa selvitettiin poistotekstiilin määrää ja materiaalilaatujen osuuksia. Tulosten mukaan suurin osa poisheitettävästä tekstiilistä oli sekoitekankaita. Yksittäisestä materiaalista valmistetuista tuotteista eniten oli puuvillaa, ja toinen mainittava määrä oli polyesteriä.
Toisessa tutkimuksessa pyrittiin kartoittamaan Päijät-Hämeen yritysten tekstiilivirtoja virtuaalisella kyselyllä, johon saatiin vastauksia 17 yritykseltä. Tulokset yritysten kiinnostuksesta kiertotaloudelliseen kehitykseen ja jo olevista omista kierrättävistä toimenpiteistä yllättivät. Muutama yritys jätti REISKA-projektille yhteydenottopyynnön.
Lopussa on esitelty Suomen kiertotalouden edelläkävijäyrityksiä, joista kyselymme yritykset voivat löytää ratkaisuja tai yhteistyökumppaneita poistotekstiiliensä kierrätykseen. Lyhyellä aikavälillä ratkaisu yhteiskunnan tekstiilijätteen hyödyntämiselle voisivat olla yritykset, kuten Dafecor Oy, joka valmistaa tuotteita kaikenlaisesta tekstiilijätteestä mekaanisella kierrätysmenetelmällä. Tulevaisuudessa ratkaisuna voisi olla biohajoavien tekstiilien valmistaminen uusiutuvasta luonnonvarasta selluloosasta ja selluloosapohjaisesta tekstiilijätteestä esimerkiksi Aalto-yliopiston ja VTT:n kehittämällä uudella ympäristöystävällisellä menetelmällä.
Teoriaosuudessa käsitellään kiertotaloutta, tekstiilien kierrätystä ja nykyistä tekstiilien kiertoa. Kiertotalous on tulevaisuutta, kun luonnonvarat hupenevat ja kysyntä kasvaa. Suomessa on vasta muutama yritys, joka hyödyntää poistotekstiiliä raaka-aineenaan. Uuden jäteasetuksen mukaan orgaanista jätettä ei saa viedä enää kaatopaikalle, ja polttamisen sijaan jätteestä halutaan tehdä raaka-aine.
Toiminnallinen osuus koostuu kahdesta tutkimuksesta: Ensimmäisenä raportoidaan Lahden Työn Paikka Oy:n Kierrätyskeskus Patinassa tehtyä tutkimusta, jossa selvitettiin poistotekstiilin määrää ja materiaalilaatujen osuuksia. Tulosten mukaan suurin osa poisheitettävästä tekstiilistä oli sekoitekankaita. Yksittäisestä materiaalista valmistetuista tuotteista eniten oli puuvillaa, ja toinen mainittava määrä oli polyesteriä.
Toisessa tutkimuksessa pyrittiin kartoittamaan Päijät-Hämeen yritysten tekstiilivirtoja virtuaalisella kyselyllä, johon saatiin vastauksia 17 yritykseltä. Tulokset yritysten kiinnostuksesta kiertotaloudelliseen kehitykseen ja jo olevista omista kierrättävistä toimenpiteistä yllättivät. Muutama yritys jätti REISKA-projektille yhteydenottopyynnön.
Lopussa on esitelty Suomen kiertotalouden edelläkävijäyrityksiä, joista kyselymme yritykset voivat löytää ratkaisuja tai yhteistyökumppaneita poistotekstiiliensä kierrätykseen. Lyhyellä aikavälillä ratkaisu yhteiskunnan tekstiilijätteen hyödyntämiselle voisivat olla yritykset, kuten Dafecor Oy, joka valmistaa tuotteita kaikenlaisesta tekstiilijätteestä mekaanisella kierrätysmenetelmällä. Tulevaisuudessa ratkaisuna voisi olla biohajoavien tekstiilien valmistaminen uusiutuvasta luonnonvarasta selluloosasta ja selluloosapohjaisesta tekstiilijätteestä esimerkiksi Aalto-yliopiston ja VTT:n kehittämällä uudella ympäristöystävällisellä menetelmällä.