ADHD-lapsen ja hänen perheensä tukeminen : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Liimatainen, Laura (2016)
Liimatainen, Laura
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121921131
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121921131
Tiivistelmä
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli tuottaa tutkimuksiin perustuvaa tietoa ADHD-lasten ja heidän perheidensä tukemiseksi ja auttamiseksi. Tavoitteena oli selvittää, millaiseksi vanhemmat ovat kokeneet eri tukitahojen kanssa tehtävän yhteistyön ja millaisista tukipalveluista he ovat kokeneet hyötyneensä. Lisäksi selvitettiin, minkälaisena elämä koetaan ADHD-lapsen perheessä vanhempien ja sisarusten sekä lapsen itsensä näkökulmasta. Tavoitteena oli saada monipuolisesti eri tieteenalojen tietoa aiheeseen, joka auttaa kouluterveydenhoitajaa työssään ADHD-oireisten tai -diagnosoitujen lasten kanssa.
Kirjallisuuskatsauksen aineistonhaku tehtiin Melinda, Medic, EBSCO, CINAHL ja PubMed -tietokannoista keväällä 2015, kesällä 2016 sekä täydennettiin syksyllä 2016. Lisäksi hakuja tehtiin manuaalisesti yliopistojen sivuilta. Aineisto koostuu yhdestätoista julkaisusta. Analysoitavaksi valittiin väitöskirja, kolme Journal-artikkelia ja seitsemän pro gradu -tutkimusta, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Kirjallisuuskatsauksen tulokset jakautuivat vanhempien kokemuksiin ADHD-lapsen ja perheen tuki- ja hoitomuodoista, perheenjäsenten kokemuksiin elämisestä ADHD-lapsen kanssa sekä kouluterveydenhoitajan rooliin ADHD-lapsen auttajana. Tuki- ja hoitomuotoina nousivat esille varhainen tuki, kokonaisvaltainen tuki, koulun tuki, yhteistyö, lääkehoito, kuntoutus sekä konkreettinen arjen tuki. Perheenjäsenten kokemuksista korostuivat ADHD-osaaminen, selviytymiskeinot, tunnekokemukset sekä sosiaaliset konfliktit. Kouluterveydenhoitajan roolissa korostuivat perheen tukeminen, lapsen ymmärtäminen sekä moniammatillinen yhteistyö.
Tulosten tarkastelussa korostuvat vanhempien kokemuksina varhainen ja konkreettinen arjen tuki, ADHD-lapsen ymmärtäminen, perheen tukeminen ja ohjaus sekä moniammatillinen yhteistyö. Varhaisessa tuessa koettiin olevan puutteita. Vanhemmat kokivat saavansa niukasti tietoa ja ohjantaa. Erilaiset konfliktit, ristiriitaisuudet, arjen kaoottisuus ja vanhempien jaksamisen pulmat korostuivat tuloksissa. Vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön vaikuttivat vanhempien tunnekokemukset. Niistä esille nousivat vanhempien kokema syyllisyys, itsesyytökset, häpeä ja leimautumisen pelko.
Terveydenhoitajan työn kehittämisen kannalta erityisesti varhainen tuki, lapsen ja perheen ohjaus sekä moniammatillinen yhteistyö ovat merkityksellisiä. Jatkotutkimusaiheena voisi olla terveydenhoitajien ja vanhempien kokemukset ADHD-lapsen saamasta tuesta kouluterveydenhuollossa.
Kirjallisuuskatsauksen aineistonhaku tehtiin Melinda, Medic, EBSCO, CINAHL ja PubMed -tietokannoista keväällä 2015, kesällä 2016 sekä täydennettiin syksyllä 2016. Lisäksi hakuja tehtiin manuaalisesti yliopistojen sivuilta. Aineisto koostuu yhdestätoista julkaisusta. Analysoitavaksi valittiin väitöskirja, kolme Journal-artikkelia ja seitsemän pro gradu -tutkimusta, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Kirjallisuuskatsauksen tulokset jakautuivat vanhempien kokemuksiin ADHD-lapsen ja perheen tuki- ja hoitomuodoista, perheenjäsenten kokemuksiin elämisestä ADHD-lapsen kanssa sekä kouluterveydenhoitajan rooliin ADHD-lapsen auttajana. Tuki- ja hoitomuotoina nousivat esille varhainen tuki, kokonaisvaltainen tuki, koulun tuki, yhteistyö, lääkehoito, kuntoutus sekä konkreettinen arjen tuki. Perheenjäsenten kokemuksista korostuivat ADHD-osaaminen, selviytymiskeinot, tunnekokemukset sekä sosiaaliset konfliktit. Kouluterveydenhoitajan roolissa korostuivat perheen tukeminen, lapsen ymmärtäminen sekä moniammatillinen yhteistyö.
Tulosten tarkastelussa korostuvat vanhempien kokemuksina varhainen ja konkreettinen arjen tuki, ADHD-lapsen ymmärtäminen, perheen tukeminen ja ohjaus sekä moniammatillinen yhteistyö. Varhaisessa tuessa koettiin olevan puutteita. Vanhemmat kokivat saavansa niukasti tietoa ja ohjantaa. Erilaiset konfliktit, ristiriitaisuudet, arjen kaoottisuus ja vanhempien jaksamisen pulmat korostuivat tuloksissa. Vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön vaikuttivat vanhempien tunnekokemukset. Niistä esille nousivat vanhempien kokema syyllisyys, itsesyytökset, häpeä ja leimautumisen pelko.
Terveydenhoitajan työn kehittämisen kannalta erityisesti varhainen tuki, lapsen ja perheen ohjaus sekä moniammatillinen yhteistyö ovat merkityksellisiä. Jatkotutkimusaiheena voisi olla terveydenhoitajien ja vanhempien kokemukset ADHD-lapsen saamasta tuesta kouluterveydenhuollossa.