Pentatoninen b3 –asteikko : Teoreettinen analysointi ja käytännön sovellus kitaralle
Lehtonen, Matti (2016)
Lehtonen, Matti
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121219985
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121219985
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni aiheena on pentatoninen b3 –asteikko, joka on johdannainen jazzmollista. Tavoitteenani on esitellä mahdollisimman laaja-alainen katsaus tähän asteikkoon sekä pyrkiä seikkaperäisesti osoittamaan sen käyttökelpoisuus erittäin vahvana ja sangen omaperäisenä ilmaisuvälineenä pop/jazz-musiikissa. Lähtökohtana tähän on asteikon tuottama eksoottinen soundi, joka heijastuu eritoten sen kyvystä ilmentää jazzmollin moodien karaktäärejä. Lähestyn asteikkoa sekä teoreettisen analysoinnin että käytännön sovelluksen kautta – viimeksi mainitun kohdalla omalla instrumentillani eli kitaralla. Havainnollistan tarkasteluani paikoitellen myös ääniesimerkkien avulla.
Johdanto-osuuden jälkeen analysoin pentatoninen b3 –asteikkoa teoreettisesti sekä lineaarisesta että vertikaalisesta näkökulmasta. Lineaarisuudella tarkoitan asteikon soveltuvuutta kanta-asteikkonsa moodien sekä sointuasteiden ilmentämiseen, kun taas vertikaalinen näkökulma kattaa asteikosta muodostuvat kolmi- ja nelisointuharmoniat. Näiden jälkeen vuorossa on kokoava käytännön sovellus kitaralle. Pyrin erilaisten asteikkosormitusten lisäksi yhdistämään teoriaosuudessa käsitellyt asiat sekä esittämään miten ne ovat mielestäni parhaiten toteutettavissa kitaralla. Olennaista on myös asteikon yhdistäminen erilaisiin harmonisiin rakenteisiin, kuten II-V-I –kadensseihin ja blueskiertoon.
Opinnäytetyöni osoittaa, että pentatoninen b3 –asteikko on laajasti sovellettavissa oleva ja hyödyllinen väline varsin erilaisten harmonioiden ilmentämiseen. Tämä perustuu niin asteikon lineaarisuuden kuin myös vertikaalisten sointuhajautuksien hyödyntämiseen. Perinteisiin seitsemänsävelisiin asteikkoihin verrattuna pentatoninen b3 –asteikosta puuttuvat 4- ja 7-sävelet heikentävät paikoitellen sen kykyä peilata kanta-asteikkoaan kokonaisvaltaisesti. Kuitenkin asteikon edustama tendenssi ulkopuolisten mediumien yhdistämiseen toimii ratkaisuna tälle puutteelle – mainittakoon mm. hajasävelet sekä jazzmollista poikkeavat moodit. Näin ollen kyseessä on jo lähtökohtaisesti pidemmälle viety ja kattavaa pohjatietoa vaativa asteikko, joka hallittuna tarjoaa mahdollisuuden itseilmaisun laajentamiseen improvisoinnissa.
Johdanto-osuuden jälkeen analysoin pentatoninen b3 –asteikkoa teoreettisesti sekä lineaarisesta että vertikaalisesta näkökulmasta. Lineaarisuudella tarkoitan asteikon soveltuvuutta kanta-asteikkonsa moodien sekä sointuasteiden ilmentämiseen, kun taas vertikaalinen näkökulma kattaa asteikosta muodostuvat kolmi- ja nelisointuharmoniat. Näiden jälkeen vuorossa on kokoava käytännön sovellus kitaralle. Pyrin erilaisten asteikkosormitusten lisäksi yhdistämään teoriaosuudessa käsitellyt asiat sekä esittämään miten ne ovat mielestäni parhaiten toteutettavissa kitaralla. Olennaista on myös asteikon yhdistäminen erilaisiin harmonisiin rakenteisiin, kuten II-V-I –kadensseihin ja blueskiertoon.
Opinnäytetyöni osoittaa, että pentatoninen b3 –asteikko on laajasti sovellettavissa oleva ja hyödyllinen väline varsin erilaisten harmonioiden ilmentämiseen. Tämä perustuu niin asteikon lineaarisuuden kuin myös vertikaalisten sointuhajautuksien hyödyntämiseen. Perinteisiin seitsemänsävelisiin asteikkoihin verrattuna pentatoninen b3 –asteikosta puuttuvat 4- ja 7-sävelet heikentävät paikoitellen sen kykyä peilata kanta-asteikkoaan kokonaisvaltaisesti. Kuitenkin asteikon edustama tendenssi ulkopuolisten mediumien yhdistämiseen toimii ratkaisuna tälle puutteelle – mainittakoon mm. hajasävelet sekä jazzmollista poikkeavat moodit. Näin ollen kyseessä on jo lähtökohtaisesti pidemmälle viety ja kattavaa pohjatietoa vaativa asteikko, joka hallittuna tarjoaa mahdollisuuden itseilmaisun laajentamiseen improvisoinnissa.