Pitkäaikaisesti sairaan lapsen vanhempien kokemuksia vuorovaikutuksesta : Kirjallisuuskatsaus
Nieminen, Salla (2016)
Nieminen, Salla
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121219927
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121219927
Tiivistelmä
Lapsen ja vanhemman vuorovaikutus vaikuttaa lapsen psyykkiseen kehitykseen. Lapsen kasvu muuttaa vuorovaikutuksen tapoja, mutta ympäristötekijöillä on oma osuutensa. Sairaalassa oloon liittyy monia tunteita, kuten pelkoa ja huolta, jolloin lapsen ja perheen käyttäytyminen ja vuorovaikutus voivat poiketa normaalista. Opinnäytetyön tavoitteena oli koota kirjallisuuskatsauksella olemassa olevaa tutkimustietoa pitkäaikaissairaan lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksesta. Tarkoituksena oli, että tätä tietoa voitaisiin hyödyntää opetusmateriaalin tukena ja perheen ohjaamiseen tai tukemiseen liittyvissä tilanteissa.
Opinnäyte toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Tietokantahaku ja manuaalinen haku tehtiin keväällä 2016. Hakujen perusteella aineistoksi valittiin viisi tutkimusartikkelia, jotka käsittelivät pitkäaikaisesti sairaan lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutussuhteeseen liittyviä asioita vanhemman kokemana. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Analyysissä muodostui kaksi pääluokkaa: perheen dynamiikka ja perheen selviytyminen.
Negatiivinen muutos perheen dynamiikassa heijastui vuorovaikutukseen. Perheenjäsenten tavat, tehtävät ja roolit muuttuivat lapsen hoitojen aloituksen jälkeen. Heidän oli aktiivisesti luotava mahdollisuuksia vuorovaikutustilanteille. Vuorovaikutus perheessä oli kankeaa, ellei pitkäaikaissairautta hyväksytty. Tämä aiheutti vihaa ja katkeruutta vanhemmissa. Äidit ja sisarukset kokivat syyllisyyttä lapsen sairaudesta, kun taas isät tukahduttivat tunteensa tukeakseen perhettään. Sisarukset kokivat myös ahdistusta ja epävarmuutta uudesta tilanteesta. Hoitajan tehtävä on tehdä aloite vuorovaikutukselle sairaalassa olon aikana ja näin auttaa perhettä selviytymään paremmin pitkäaikaissairauden aiheuttamista ongelmista. Aihetta olisi tärkeä tutkia lisää, sillä tutkimustuloksia löytyi vähän.
Opinnäyte toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Tietokantahaku ja manuaalinen haku tehtiin keväällä 2016. Hakujen perusteella aineistoksi valittiin viisi tutkimusartikkelia, jotka käsittelivät pitkäaikaisesti sairaan lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutussuhteeseen liittyviä asioita vanhemman kokemana. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Analyysissä muodostui kaksi pääluokkaa: perheen dynamiikka ja perheen selviytyminen.
Negatiivinen muutos perheen dynamiikassa heijastui vuorovaikutukseen. Perheenjäsenten tavat, tehtävät ja roolit muuttuivat lapsen hoitojen aloituksen jälkeen. Heidän oli aktiivisesti luotava mahdollisuuksia vuorovaikutustilanteille. Vuorovaikutus perheessä oli kankeaa, ellei pitkäaikaissairautta hyväksytty. Tämä aiheutti vihaa ja katkeruutta vanhemmissa. Äidit ja sisarukset kokivat syyllisyyttä lapsen sairaudesta, kun taas isät tukahduttivat tunteensa tukeakseen perhettään. Sisarukset kokivat myös ahdistusta ja epävarmuutta uudesta tilanteesta. Hoitajan tehtävä on tehdä aloite vuorovaikutukselle sairaalassa olon aikana ja näin auttaa perhettä selviytymään paremmin pitkäaikaissairauden aiheuttamista ongelmista. Aihetta olisi tärkeä tutkia lisää, sillä tutkimustuloksia löytyi vähän.