”Se tarina meni mun suussa ihan loppuun. Nyt se selaa sen” : Sadutus vuorovaikutustilanteena ja työvälineenä päiväkodissa
Mäkinen, Essi; Mäkinen, Saara (2016)
Mäkinen, Essi
Mäkinen, Saara
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120719421
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120719421
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia sadutusmenetelmää vuorovaikutuksen näkökulmasta ja saada selville lastentarhanopettajien kokemuksia sadutusmenetelmän käytettävyydestä. Työn tavoitteena oli tuoda sadutusmenetelmä osaksi päiväkotiryhmän arkea ja lisätä kahdenkeskeisiä vuorovaikutustilanteita aikuisen ja lapsen välillä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, minkälainen vuorovaikutustilanne sadutushetki oli ja millaisena työvälineenä lastentarhanopettajat kokivat sadutuksen.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena yhteistyössä Kokemäen kaupungin Peipohjan päiväkodin kanssa. Aineisto kerättiin havainnoimalla lastentarhanopettajien ja lasten välisiä kahdenkeskeisiä sadutushetkiä ja haastattelemalla lastentarhanopettajia tutkimusjakson lopussa. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti.
Lastentarhanopettajat kokivat sadutusmenetelmän voimauttavana ja hyödyllisenä työvälineenä. Heidän kokemuksensa mukaan sadutushetki oli rauhallinen ja lasta positiivisesti vahvistava vuorovaikutustilanne, joka mahdollisti lapsilähtöisyyden toteutumisen ja lapsen yksilöllisen huomioimisen. Tutkimuksen tulosten perusteella sadutushetket lisäsivät kahdenkeskeistä ja vastavuoroista vuorovaikutusta lastentarhanopettajan ja lapsen välillä. Erityisesti havainnoinnin tulokset vahvistivat näkemystä siitä, että sadutushetket olivat merkityksellisiä lapselle. Sadutusmenetelmän käyttö koettiin kannattavana, mutta siihen todettiin liittyvän haasteita ajankäytön ja käytännönjärjestelyiden suhteen.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena yhteistyössä Kokemäen kaupungin Peipohjan päiväkodin kanssa. Aineisto kerättiin havainnoimalla lastentarhanopettajien ja lasten välisiä kahdenkeskeisiä sadutushetkiä ja haastattelemalla lastentarhanopettajia tutkimusjakson lopussa. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti.
Lastentarhanopettajat kokivat sadutusmenetelmän voimauttavana ja hyödyllisenä työvälineenä. Heidän kokemuksensa mukaan sadutushetki oli rauhallinen ja lasta positiivisesti vahvistava vuorovaikutustilanne, joka mahdollisti lapsilähtöisyyden toteutumisen ja lapsen yksilöllisen huomioimisen. Tutkimuksen tulosten perusteella sadutushetket lisäsivät kahdenkeskeistä ja vastavuoroista vuorovaikutusta lastentarhanopettajan ja lapsen välillä. Erityisesti havainnoinnin tulokset vahvistivat näkemystä siitä, että sadutushetket olivat merkityksellisiä lapselle. Sadutusmenetelmän käyttö koettiin kannattavana, mutta siihen todettiin liittyvän haasteita ajankäytön ja käytännönjärjestelyiden suhteen.