Lapsettoman avioparin perinnönjako
Nikolajeff, Hanna (2016)
Nikolajeff, Hanna
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112717701
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112717701
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin lapsettoman avioparin perinnönjakoa. Tarkoituksena oli selvittää, miten varallisuus jaetaan ensiksi kuolleen puolison jälkeen ja myöhemmin lesken kuollessa. Leskellä on lainsäädännön perusteella vahva asema perillisenä. Vaikka lainsäädäntö ohjaakin vahvasti perinnön jakautumista, niin elinaikaisilla toimilla voidaan vaikuttaa niin puolison kuin muidenkin perillisten asemaan. Opinnäytetyössä pohdittiin myös, miten ja minkälaisilla jäämistösuunnittelun keinoilla perinnön jakautumiseen voidaan vaikuttaa ja näistä keinoista tarkasteltiin erityisesti testamentin vaikutusta.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimus oli oikeustieteellinen ja tutkimuskysymyksiä tarkasteltiin oikeusdogmatiikan näkökulmasta. Lähdeaineistona käytettiin voimassa olevaa lainsäädäntöä, perhe- ja jäämistöoikeuden kirjallisuutta, tuomioistuinratkaisuja sekä lain esitöitä. Lait, jotka määrittävät lesken asemaa perillisenä ovat avioliittolaki (234/1929) ja perintökaari (40/1965). Pääasiallisina oikeuskirjallisuuden lähteinä käytettiin Aulis Aarnion ja Urpo Kankaan kirjoittamia teoksia perhe- ja jäämistöoikeudesta.
Työn teoriaosuudessa käytiin läpi lapsettoman avioparin varallisuuden jakautumista lainsäädännön perusteella ja testamenttiehdoin. Aviovarallisuusjärjestelmä vaikuttaa myös osaltaan perinnön jakautumiseen ja siksi työssä käytiin läpi myös avioehdon vaikutusta. Työn loppuun tehtiin haastattelu, jossa selvitettiin toteuttavatko lapsettomat avioparit käytännössä paljon jäämistösuunnittelua testamentin avulla ja miten tietoisia he ovat perintökaaren (40/1965) mukaisesta perinnön jakautumisesta.
Testamentti on tehokas jäämistösuunnittelun keino. Sen huolellinen laadinta vaikuttaa keskeisesti jäämistösuunnittelun onnistumiseen. Lapsettoman avioparin kohdalla lesken suojaksi ei välttämättä tarvita testamenttia, mutta omaisuuden jakautumiseen voidaan haluta muutoksia, jotka ovat toteutettavissa testamentin avulla. Usein halutaan valita erikseen ne henkilöt jotka perivät. Lesken oikeuksiakin voidaan haluta rajoittaa tai laajentaa. Toissijaisilla perillisillä on kuitenkin oikeuksia lesken kuoleman jälkeen, mikä taas aiheuttaa tiettyjä rajoituksia lesken testamenttimääräysten tekemiseen ja muihin elinaikaisiin toimiin.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimus oli oikeustieteellinen ja tutkimuskysymyksiä tarkasteltiin oikeusdogmatiikan näkökulmasta. Lähdeaineistona käytettiin voimassa olevaa lainsäädäntöä, perhe- ja jäämistöoikeuden kirjallisuutta, tuomioistuinratkaisuja sekä lain esitöitä. Lait, jotka määrittävät lesken asemaa perillisenä ovat avioliittolaki (234/1929) ja perintökaari (40/1965). Pääasiallisina oikeuskirjallisuuden lähteinä käytettiin Aulis Aarnion ja Urpo Kankaan kirjoittamia teoksia perhe- ja jäämistöoikeudesta.
Työn teoriaosuudessa käytiin läpi lapsettoman avioparin varallisuuden jakautumista lainsäädännön perusteella ja testamenttiehdoin. Aviovarallisuusjärjestelmä vaikuttaa myös osaltaan perinnön jakautumiseen ja siksi työssä käytiin läpi myös avioehdon vaikutusta. Työn loppuun tehtiin haastattelu, jossa selvitettiin toteuttavatko lapsettomat avioparit käytännössä paljon jäämistösuunnittelua testamentin avulla ja miten tietoisia he ovat perintökaaren (40/1965) mukaisesta perinnön jakautumisesta.
Testamentti on tehokas jäämistösuunnittelun keino. Sen huolellinen laadinta vaikuttaa keskeisesti jäämistösuunnittelun onnistumiseen. Lapsettoman avioparin kohdalla lesken suojaksi ei välttämättä tarvita testamenttia, mutta omaisuuden jakautumiseen voidaan haluta muutoksia, jotka ovat toteutettavissa testamentin avulla. Usein halutaan valita erikseen ne henkilöt jotka perivät. Lesken oikeuksiakin voidaan haluta rajoittaa tai laajentaa. Toissijaisilla perillisillä on kuitenkin oikeuksia lesken kuoleman jälkeen, mikä taas aiheuttaa tiettyjä rajoituksia lesken testamenttimääräysten tekemiseen ja muihin elinaikaisiin toimiin.