Päivä kerrallaan – asunnottomuuden vaikutukset hyvinvointiin asumaan muuttamisen jälkeen
Lehtonen, Nora (2016)
Lehtonen, Nora
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112517441
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112517441
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on entisten ulkona asuvien kokemusten perusteella selvittää, miten kokemus ulkona asumisesta vaikuttaa hyvinvointiin asunnottomuuden jälkeen. Opinnäytetyössä pyritään tuomaan esiin mahdollisia vaikeuksia, jotka liittyvät asumaan muuttamiseen. Tavoitteena on keräämällä tietoa asunnottomuudesta ja asumaan muuttamisen liittyvästä muutoksesta lisätä ymmärrystä kohderyhmästä. Opinnäytetyön työelämäkumppanina toimii Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston jalkautuvaa ja etsivää työtä tekevä lähityö, jonka työnkuvaan kuuluu ulkona asuvien etsivä työ. Tausta opinnäytetyölle muodostuu asunnottomuudesta Suomessa sekä erilaisista filosofisista näkökulmista hyvinvointiin.
Opinnäytetyön teoriapohjana toimii Erik Allardtin hyvinvointiteoria sekä Amartya Senin ja Martha Nussbaumin toimintakykyteoria. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkielma, jonka aineisto kerättiin puolistrukturoitujen haastattelujen keinoin. Teorian pohjalta muodostui teemahaastattelun runko, jonka yläteemoja ovat elintaso, yhteisyyssuhteet, itsensä toteuttaminen ja toimintakykyteoria. Haastatteluihin osallistuneet ovat entisiä ulkona asuneita henkilöitä, jotka nykyisin asuvat yksityisessä vuokra-asunnossa tai asumispalveluyksikön asunnossa. Aineisto on analysoitu teemoittelun avulla.
Entiset ulkona asuneet henkilöt kertoivat kokemuksistaan omasta hyvinvoinnistaan ja siihen vaikuttaneiden tekijöiden merkityksistä asunnottomuuden aikana ja asunnon saamisen jälkeen. Haastatteluiden perusteella päätelmä on, että asunnottomuuden kokeminen vaikuttaa yksilön identiteettiin pitkäkestoisesti asunnon saamisen jälkeen. Tämä ilmeni vaikeuksina rakentaa luottamusta ihmisiin ja yhteiskuntaan sekä laitostumisen pelkona. Vaikeuksia esiintyi myös ystävyyssuhteiden ylläpidossa. Ennalta arvaamattomana seikkana ilmeni, että haastatteluihin osallistuneet eivät olleet kertoneet asunnottomuudestaan kavereilleen eikä osa läheisilleen. Suhteet perheenjäseniin eivät olleet muuttuneet.
Jatkotutkielmiksi ehdotan asunnottomuuden tutkimista muistakin hyvinvointiteorioiden näkökulmista, jotta syntyisi kattavampi kuva haasteista, jotka liittyvät elämänmuutokseen, kun asunnoton muuttaa asumaan. Toinen ehdotus on tutkia laajemmin lähityön asiakkaina olleita henkilöitä, jolloin voidaan asiakaslähtöisesti kehittää lähityön työmenetelmiä.
Opinnäytetyön teoriapohjana toimii Erik Allardtin hyvinvointiteoria sekä Amartya Senin ja Martha Nussbaumin toimintakykyteoria. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkielma, jonka aineisto kerättiin puolistrukturoitujen haastattelujen keinoin. Teorian pohjalta muodostui teemahaastattelun runko, jonka yläteemoja ovat elintaso, yhteisyyssuhteet, itsensä toteuttaminen ja toimintakykyteoria. Haastatteluihin osallistuneet ovat entisiä ulkona asuneita henkilöitä, jotka nykyisin asuvat yksityisessä vuokra-asunnossa tai asumispalveluyksikön asunnossa. Aineisto on analysoitu teemoittelun avulla.
Entiset ulkona asuneet henkilöt kertoivat kokemuksistaan omasta hyvinvoinnistaan ja siihen vaikuttaneiden tekijöiden merkityksistä asunnottomuuden aikana ja asunnon saamisen jälkeen. Haastatteluiden perusteella päätelmä on, että asunnottomuuden kokeminen vaikuttaa yksilön identiteettiin pitkäkestoisesti asunnon saamisen jälkeen. Tämä ilmeni vaikeuksina rakentaa luottamusta ihmisiin ja yhteiskuntaan sekä laitostumisen pelkona. Vaikeuksia esiintyi myös ystävyyssuhteiden ylläpidossa. Ennalta arvaamattomana seikkana ilmeni, että haastatteluihin osallistuneet eivät olleet kertoneet asunnottomuudestaan kavereilleen eikä osa läheisilleen. Suhteet perheenjäseniin eivät olleet muuttuneet.
Jatkotutkielmiksi ehdotan asunnottomuuden tutkimista muistakin hyvinvointiteorioiden näkökulmista, jotta syntyisi kattavampi kuva haasteista, jotka liittyvät elämänmuutokseen, kun asunnoton muuttaa asumaan. Toinen ehdotus on tutkia laajemmin lähityön asiakkaina olleita henkilöitä, jolloin voidaan asiakaslähtöisesti kehittää lähityön työmenetelmiä.