Miten tulevaisuuden mahdollisuuksistaan jalkapalloilijoina eri tavalla ajattelevat nuoret jalkapalloilijat kokevat harrastuksensa?
Lamminsivu, Paavo (2016)
Lamminsivu, Paavo
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112417255
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112417255
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää mitä mieltä tulevaisuuden mahdollisuuksistaan eri tavalla ajattelevat Sami Hyypiä Akatemian kehityksen seurantatapahtumiin osallistuneet juniori-jalkapalloilijat kokevat oman harrastuksensa. Pelaajia vertailtiin yksilön koetun pätevyyden näkökulmasta, valmentajan toiminnan kautta sekä joukkueen sisäisen arvostuksen ja merkityksellisyyden perusteella.
Tutkimus suoritettiin valvottuna ja nimettömänä kyselytutkimuksena Sami Hyypiä Akatemian kehityksen seurantatapahtumissa ja tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2015. Tutkimukseen osallistui 804 pelaajaa Suomen parhaista junioriseuroista. Kyselyihin vastanneet pelaajat olivat 10-15 -vuotiaita. Tutkimustulosten analysointivaiheessa pelaajat jaettiin kahteen ryhmään, jotka olivat tulevaisuuden mahdollisuuksiinsa uskovat pelaajat ja tulevaisuuden mahdollisuuksiinsa ei-uskovat pelaajat. Jaotteluperusteena toimi pelaajien antama vastausarvo kyselytutkimuksen väitteeseen: ”Uskon, että pystyn kehittymään kansainvälisen tason jalkapallon pelaajaksi”. Tuloksia tarkasteltiin myös sukupuolen mukaan. Tutkimuksessa oli mukana 243 tyttö- ja 561 poikapelaajaa.
Tutkittaessa erikseen poika- ja tyttöryhmiä, molemmissa ryhmissä tulevaisuuteensa jalkapalloilijana uskoneet pelaajat kokivat myönteisemmin valmentajan toiminnan, koetun pätevyyden tason sekä arvostuksen ja oman sosiaalisen asemansa joukkueessa. Tulevaisuuden mahdollisuuksiinsa jalkapalloilijana uskovien ja ei-uskovien ryhmien keskiarvojen väliset erot olivat tilastollisesti ”merkitseviä” tai ”erittäin merkitseviä” (p<0.01 tai p< 0.001).
Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että tutkimukseen osallistuneet poika- ja tyttö-pelaajat, jotka uskovat kehittyvänsä kansainvälisen tason jalkapalloilijoiksi, asettavat henkilökohtaisia tavoitteita useammin valmentajan kanssa, vastaanottavat henkilökohtaista palautetta ja saavat vastuuta harrastuksessaan enemmän kuin kehittymismahdollisuuksiinsa jalkapalloilijoina ei-uskovat pelaajat. Lisäksi mahdollisuuksiinsa jalkapalloilijoina uskovat pelaajat tiedostavat oman osaamisen positiivisemmin sekä heidän koettu pätevyys on korkeammalla tasolla kuin tulevaisuuden mahdollisuuksiinsa ei-uskovilla pelaajilla. Mahdollisuuksiinsa uskovat pelaajat kokevat myös merkityksellisyyden tunteita useammin ja sosiaalisen aseman joukkueessa positiivisemmin.
Tutkimus suoritettiin valvottuna ja nimettömänä kyselytutkimuksena Sami Hyypiä Akatemian kehityksen seurantatapahtumissa ja tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2015. Tutkimukseen osallistui 804 pelaajaa Suomen parhaista junioriseuroista. Kyselyihin vastanneet pelaajat olivat 10-15 -vuotiaita. Tutkimustulosten analysointivaiheessa pelaajat jaettiin kahteen ryhmään, jotka olivat tulevaisuuden mahdollisuuksiinsa uskovat pelaajat ja tulevaisuuden mahdollisuuksiinsa ei-uskovat pelaajat. Jaotteluperusteena toimi pelaajien antama vastausarvo kyselytutkimuksen väitteeseen: ”Uskon, että pystyn kehittymään kansainvälisen tason jalkapallon pelaajaksi”. Tuloksia tarkasteltiin myös sukupuolen mukaan. Tutkimuksessa oli mukana 243 tyttö- ja 561 poikapelaajaa.
Tutkittaessa erikseen poika- ja tyttöryhmiä, molemmissa ryhmissä tulevaisuuteensa jalkapalloilijana uskoneet pelaajat kokivat myönteisemmin valmentajan toiminnan, koetun pätevyyden tason sekä arvostuksen ja oman sosiaalisen asemansa joukkueessa. Tulevaisuuden mahdollisuuksiinsa jalkapalloilijana uskovien ja ei-uskovien ryhmien keskiarvojen väliset erot olivat tilastollisesti ”merkitseviä” tai ”erittäin merkitseviä” (p<0.01 tai p< 0.001).
Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että tutkimukseen osallistuneet poika- ja tyttö-pelaajat, jotka uskovat kehittyvänsä kansainvälisen tason jalkapalloilijoiksi, asettavat henkilökohtaisia tavoitteita useammin valmentajan kanssa, vastaanottavat henkilökohtaista palautetta ja saavat vastuuta harrastuksessaan enemmän kuin kehittymismahdollisuuksiinsa jalkapalloilijoina ei-uskovat pelaajat. Lisäksi mahdollisuuksiinsa jalkapalloilijoina uskovat pelaajat tiedostavat oman osaamisen positiivisemmin sekä heidän koettu pätevyys on korkeammalla tasolla kuin tulevaisuuden mahdollisuuksiinsa ei-uskovilla pelaajilla. Mahdollisuuksiinsa uskovat pelaajat kokevat myös merkityksellisyyden tunteita useammin ja sosiaalisen aseman joukkueessa positiivisemmin.