Mielenterveys- ja päihdehoitotyön opinnot sairaanhoitajakoulutusten opetussuunnitelmissa : Opintojen laajuuden ja sisällön tarkastelu
Kivelä, Hanna (2016)
Kivelä, Hanna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112317031
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112317031
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää mielenterveys- ja päihdetyön opintojen laajuutta ja sisältöä sairaanhoitaja (AMK) -tutkintoon johtavassa koulutuksessa Suomen ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmissa. Opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää, mitkä ammattikorkeakoulut Suomessa tarjoavat sairaanhoitajakoulutusta, mikä on mielenterveys- ja päihdetyön opintojen määrä sairaanhoitajakoulutuksissa eri ammattikorkeakouluissa ja miten opetussuunnitelmien sisällöt vastaavat sairaanhoitajan ammatillisen vähimmäisosaamisen (180op) mielenterveys- ja päihdehoitotyön osaamisalueen sisältöjä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa sairaanhoitajakoulutuksessa järjestettävistä mielenterveys- ja päihdetyön opinnoista Suomen ammattikorkeakouluissa. Opinnäytetyön toteutettiin selvityksenä. Aineistona käytettiin valmiita aineistoja, ammattikorkeakoulujen keväällä 2016 Internetissä olleita sairaanhoitajakoulutuksen opetussuunnitelmia. Tämä opinnäytetyö täydentää aiemmassa ammattikorkeakoulututkinnossa saatua osaamista ja eroaa siksi joiltain osin muista opinnäytetöistä.
Tulosten mukaan mielenterveys- ja päihdetyön opetuksen laajuudessa on suuria vaihteluja eri ammattikorkeakoulujen välillä. Myös ammattikorkeakoulujen eri toimipisteiden välillä on havaittavissa suurta vaihtelua mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintojen laajuuden suhteen, samoin kuin päivä- ja monimuotototeutusten välillä. Mielenterveys- ja päihdetyön opinnoissa on eroja myös sisällöllisesti eri ammattikorkeakoulujen välillä. Ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmien sisällöissä on paljon osaamisalueita, jotka eivät sisälly sairaanhoitajan ammatillisen vähimmäisosaamisen mielenterveys- ja päihdehoitotyön osaamisalueessa määriteltyihin osaamissisältöihin. Osa määritellyistä osaamissisällöistä taas esiintyy vain muutamissa opetussuunnitelmissa.
Tarve sairaanhoitajan ammatillisen vähimmäisosaamisen mielenterveys- ja päihdehoitotyön osaamisalueiden sisältöjen kriittiseen tarkasteluun ja mahdolliseen täydentämiseen tämän selvityksen tulosten valossa näyttää siis tarpeelliselta. Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista tutkia myös opetussuunnitelmia pidemmällä aikavälillä, jolloin muutosten ja kehityksen tarkastelu opetussuunnitelmissa olisi mahdollista. Myös laajempi tarkastelu, esimerkiksi opintojaksojen tavoitteiden suhteen, mahdollistaisi sairaanhoitajakoulutuksen mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintojen tilanteen kokonaisvaltaisemman ymmärtämisen. Mielenterveys- ja päihdetyössä tarvitaan laaja-alaista osaamista edistävän ja ennaltaehkäisevän toiminnan sekä hoidon ja kuntoutuksen alueella. Opetussuunnitelmia koskevan tutkimuksen lisäksi olisikin tärkeää tutkia, riittääkö tutkinnosta saatu mielenterveys- ja päihdetyön osaaminen vastaamaan nykyistä sairaanhoitajilta vaadittavaa osaamista perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluissa.
Tulosten mukaan mielenterveys- ja päihdetyön opetuksen laajuudessa on suuria vaihteluja eri ammattikorkeakoulujen välillä. Myös ammattikorkeakoulujen eri toimipisteiden välillä on havaittavissa suurta vaihtelua mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintojen laajuuden suhteen, samoin kuin päivä- ja monimuotototeutusten välillä. Mielenterveys- ja päihdetyön opinnoissa on eroja myös sisällöllisesti eri ammattikorkeakoulujen välillä. Ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmien sisällöissä on paljon osaamisalueita, jotka eivät sisälly sairaanhoitajan ammatillisen vähimmäisosaamisen mielenterveys- ja päihdehoitotyön osaamisalueessa määriteltyihin osaamissisältöihin. Osa määritellyistä osaamissisällöistä taas esiintyy vain muutamissa opetussuunnitelmissa.
Tarve sairaanhoitajan ammatillisen vähimmäisosaamisen mielenterveys- ja päihdehoitotyön osaamisalueiden sisältöjen kriittiseen tarkasteluun ja mahdolliseen täydentämiseen tämän selvityksen tulosten valossa näyttää siis tarpeelliselta. Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista tutkia myös opetussuunnitelmia pidemmällä aikavälillä, jolloin muutosten ja kehityksen tarkastelu opetussuunnitelmissa olisi mahdollista. Myös laajempi tarkastelu, esimerkiksi opintojaksojen tavoitteiden suhteen, mahdollistaisi sairaanhoitajakoulutuksen mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintojen tilanteen kokonaisvaltaisemman ymmärtämisen. Mielenterveys- ja päihdetyössä tarvitaan laaja-alaista osaamista edistävän ja ennaltaehkäisevän toiminnan sekä hoidon ja kuntoutuksen alueella. Opetussuunnitelmia koskevan tutkimuksen lisäksi olisikin tärkeää tutkia, riittääkö tutkinnosta saatu mielenterveys- ja päihdetyön osaaminen vastaamaan nykyistä sairaanhoitajilta vaadittavaa osaamista perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluissa.