Suomalaisten 11-14-vuotiaiden jalkapallon pelaajien fyysisten ominaisuuksien kehittyminen
Salmi, Miika (2016)
Salmi, Miika
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112116666
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112116666
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten suomalaisten 11-14-vuotiaiden jalkapallon pelaajien fyysiset ominaisuudet ovat kehittyneet ja onko lähtötasolla yhteyttä pelaajien kehittymiseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös kasvun yhteyksiä eri ominaisuuksien kehittymiseen. Työn toimeksiantajana toimi Sami Hyypiä Akatemia (jatkossa SHA) ja uutta tutkimustietoa hyödynnetään SHA:ssa valmentajien ja valmennuspäälliköiden täydennyskoulutusprosesseissa sekä avoimissa seminaareissa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin yhteensä 69:n pelaajan testituloksia neljän peräkkäisen vuoden ajalta. Pelaajat ovat syntyneet vuosina 2000 ja 2001. Tarkasteltuja pelaajia on testattu SHA:n kehittymisen seurantatapahtumissa Eerikkilän Urheiluopistolla 11-14 vuoden iässä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltuja testejä olivat nopeus 10m ja 30m, ketteryys, hyppytesti ja 5-loikka. Lähtötasojen yhteyksiä tarkasteltaessa pelaajat jaettiin lähtötason mukaan kolmeen ryhmään testeittäin. Ensimmäiseen ryhmään (25%) valittiin lähtötasoltaan parhaat, toiseen ryhmään (50%) keskitasoiset ja kolmanteen ryhmää (25%) lähtötasoltaan heikoimmat. Kasvun yhteyksiä kehittymiseen analysoitiin Pearsonin korrelaatiolla.
Seurantajakson aikana vertikaalihyppy oli kehittynyt tarkastelun kohteen olleista ominaisuuksista eniten. Vertikaalihypyn ja 5-loikan kehitys on ollut selvästi nopeampaa kuin muiden testattujen ominaisuuksien kehitys. Suurin kehittyminen vuoden aikana, koko ryhmää tarkasteltaessa, tapahtui poikkeuksetta ikävuosien 12-14 välillä. Lähtötasojen yhteyttä tarkasteltaessa heikoimman lähtötason pelaajat ovat kehittyneet enemmän kuin keskitaso ja keskitaso taas on kehittynyt enemmän kuin parhaat. Heikoimman lähtötason pelaajat ovat saavuttaneet merkittävää kehitystä jo 11-12 vuoden iässä.
Kasvu oli yhteydessä kehittymiseen tarkastelun kohteina olleissa ominaisuuksissa ketteryystestiä lukuun ottamatta ja pituuden muutokset olivat painon muutoksia vahvemmin yhteydessä kehittymiseen. Painon muutokset olivat yhteydessä tilastollisesti hyvin merkittävästi ainoastaan 30m nopeustestin tuloksiin. Pituuskasvu taas oli yhteydessä tilastollisesti hyvin merkittävästi kaikkien muiden ominaisuuksien paitsi ketteryyden kehittymiseen. Seurantajakson aikana pituuskasvun ja painon kehitys on ollut suurinta ikävuosien 12-14 välillä, joka näyttäisi olevat yhteydessä ominaisuuksien kehittymiseen pelaajilla.
Kehittyminen voi olla seurausta kasvusta ja harjoittelusta, joka on johtanut suoritustekniikan ja suorituskyvyn parantumiseen. Heikoimman lähtötason pelaajat ovat kehittyneet ikävuosien 11-14 välillä selvästi eniten, joten on mahdollista, että seuraympäristössä harjoittelu tukee eniten pelaajia, joiden lähtötaso on heikompi. Toisaalta heikoimman lähtötason pelaajien suhteellinen kehitys on ymmärrettävästi korkeampi, koska lähtötaso on vielä alhainen. Osa testeistä on liikkeinä haastavampia, joten kehittyminen voi olla osaltaan seurausta suoritustekniikan parantumisesta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin yhteensä 69:n pelaajan testituloksia neljän peräkkäisen vuoden ajalta. Pelaajat ovat syntyneet vuosina 2000 ja 2001. Tarkasteltuja pelaajia on testattu SHA:n kehittymisen seurantatapahtumissa Eerikkilän Urheiluopistolla 11-14 vuoden iässä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltuja testejä olivat nopeus 10m ja 30m, ketteryys, hyppytesti ja 5-loikka. Lähtötasojen yhteyksiä tarkasteltaessa pelaajat jaettiin lähtötason mukaan kolmeen ryhmään testeittäin. Ensimmäiseen ryhmään (25%) valittiin lähtötasoltaan parhaat, toiseen ryhmään (50%) keskitasoiset ja kolmanteen ryhmää (25%) lähtötasoltaan heikoimmat. Kasvun yhteyksiä kehittymiseen analysoitiin Pearsonin korrelaatiolla.
Seurantajakson aikana vertikaalihyppy oli kehittynyt tarkastelun kohteen olleista ominaisuuksista eniten. Vertikaalihypyn ja 5-loikan kehitys on ollut selvästi nopeampaa kuin muiden testattujen ominaisuuksien kehitys. Suurin kehittyminen vuoden aikana, koko ryhmää tarkasteltaessa, tapahtui poikkeuksetta ikävuosien 12-14 välillä. Lähtötasojen yhteyttä tarkasteltaessa heikoimman lähtötason pelaajat ovat kehittyneet enemmän kuin keskitaso ja keskitaso taas on kehittynyt enemmän kuin parhaat. Heikoimman lähtötason pelaajat ovat saavuttaneet merkittävää kehitystä jo 11-12 vuoden iässä.
Kasvu oli yhteydessä kehittymiseen tarkastelun kohteina olleissa ominaisuuksissa ketteryystestiä lukuun ottamatta ja pituuden muutokset olivat painon muutoksia vahvemmin yhteydessä kehittymiseen. Painon muutokset olivat yhteydessä tilastollisesti hyvin merkittävästi ainoastaan 30m nopeustestin tuloksiin. Pituuskasvu taas oli yhteydessä tilastollisesti hyvin merkittävästi kaikkien muiden ominaisuuksien paitsi ketteryyden kehittymiseen. Seurantajakson aikana pituuskasvun ja painon kehitys on ollut suurinta ikävuosien 12-14 välillä, joka näyttäisi olevat yhteydessä ominaisuuksien kehittymiseen pelaajilla.
Kehittyminen voi olla seurausta kasvusta ja harjoittelusta, joka on johtanut suoritustekniikan ja suorituskyvyn parantumiseen. Heikoimman lähtötason pelaajat ovat kehittyneet ikävuosien 11-14 välillä selvästi eniten, joten on mahdollista, että seuraympäristössä harjoittelu tukee eniten pelaajia, joiden lähtötaso on heikompi. Toisaalta heikoimman lähtötason pelaajien suhteellinen kehitys on ymmärrettävästi korkeampi, koska lähtötaso on vielä alhainen. Osa testeistä on liikkeinä haastavampia, joten kehittyminen voi olla osaltaan seurausta suoritustekniikan parantumisesta.