Dementia-oireyhtymää sairastavan potilaan aggressiivinen käyttäytyminen laitosympäristössä
Bacinovic, Nerminka (2016)
Bacinovic, Nerminka
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016111916538
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016111916538
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kirjallisuuskatsauksen avulla kuvata dementia-oireyhtymää sairastavan potilaan aggressiivisen käyttäytymisen syitä, ilmenemismuotoja ja siihen liittyviä hoitotyön menetelmiä laitosympäristössä, hoitotyön näkökulmasta. Työn tavoite on tuoda lisää näyttöön perustuvaa tietoa dementiaan liittyvästä aggressiivisuuden preventiosta ja hoidosta. Tässä työssä käytetään termiä dementia dementia-oireyhtymä termin synonyyminä. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksen periaatteilla. Katsaus on rajattu tutkimuksiin, jotka käsittelevät dementiapotilaiden aggressiivisuutta laitosympäristössä. Haun aikaraja oli 2005–2016. Analyysiin valittiin yhdeksän englanninkielistä ja yksi suomenkielen tutkimus.
Tulokset osoittivat, että dementiapotilaan aggressiivinen käyttäytyminen laitosympäristössä on altistavien ja laukaisevien tekijöiden yhteissumma. Dementoiva sairaus, sen vakavuuden aste ja etenemisnopeus sekä kognitiivisten toimintojen heikentyminen ovat keskeisempiä aggressiiviselle käyttäytymiselle altistavia tekijöitä. Tekijät, jotka laukaisevat dementiapotilaan aggressiivista käyttäytymistä laitosympäristössä liittyvät hoitotilanteisiin, fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön. Laukaisevista tekijöistä hoitajien vuorovaikutus, kohtaaminen ja lähestymistapa ovat keskeisiä. Dementiapotilaan aggressiivinen käyttäytyminen ilmenee vakavan dementian oireena ja kommunikaatiokeinona sairauden puitteessa. Dementiapotilaan aggressiiviselle käyttäytymiselle altistavien tekijöiden hyvä tuntemus sekä hoitotyön menetelmien hallinta, yksilökeskeinen lähestymistapa ja onnistunut vuorovaikutus dementiapotilaan kanssa edellyttää hoitohenkilökunnalta vankan kliinisen hoitotyön osaamisen lisäksi asennemuutosta ja täydennyskolutusta.
Näyttöön perustuvalla tiedolla ja interventiotutkimuksilla voidaan kehittää dementiapotilaan hoitotyötä ja näin olleen vähentää rajoitteiden käyttöä dementiapotilaan aggressiivisuuden hoidossa laitosympäristössä. Opinnäytetyöstäni saadusta tiedosta voidaan hyötyä dementiapotilaiden aggressiivisuuden ehkäisyssä ja hoidossa yksiköissä, joissa dementia-oireyhtymää sairastavia potilaita hoidetaan.
Tulokset osoittivat, että dementiapotilaan aggressiivinen käyttäytyminen laitosympäristössä on altistavien ja laukaisevien tekijöiden yhteissumma. Dementoiva sairaus, sen vakavuuden aste ja etenemisnopeus sekä kognitiivisten toimintojen heikentyminen ovat keskeisempiä aggressiiviselle käyttäytymiselle altistavia tekijöitä. Tekijät, jotka laukaisevat dementiapotilaan aggressiivista käyttäytymistä laitosympäristössä liittyvät hoitotilanteisiin, fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön. Laukaisevista tekijöistä hoitajien vuorovaikutus, kohtaaminen ja lähestymistapa ovat keskeisiä. Dementiapotilaan aggressiivinen käyttäytyminen ilmenee vakavan dementian oireena ja kommunikaatiokeinona sairauden puitteessa. Dementiapotilaan aggressiiviselle käyttäytymiselle altistavien tekijöiden hyvä tuntemus sekä hoitotyön menetelmien hallinta, yksilökeskeinen lähestymistapa ja onnistunut vuorovaikutus dementiapotilaan kanssa edellyttää hoitohenkilökunnalta vankan kliinisen hoitotyön osaamisen lisäksi asennemuutosta ja täydennyskolutusta.
Näyttöön perustuvalla tiedolla ja interventiotutkimuksilla voidaan kehittää dementiapotilaan hoitotyötä ja näin olleen vähentää rajoitteiden käyttöä dementiapotilaan aggressiivisuuden hoidossa laitosympäristössä. Opinnäytetyöstäni saadusta tiedosta voidaan hyötyä dementiapotilaiden aggressiivisuuden ehkäisyssä ja hoidossa yksiköissä, joissa dementia-oireyhtymää sairastavia potilaita hoidetaan.