"Eihän vangit varmasti paljoa pyydä" : Rikosseuraamusasiakkaiden ajatuksia tuen ja avun tarpeesta
Ojanperä, Jenni (2016)
Ojanperä, Jenni
Hämeen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016111516261
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016111516261
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia ja kartoittaa rikosseuraamusasiakkaiden vapautumiseen liittyviä tuen ja avun tarpeita. Opinnäytetyön välillisenä tehtävänä oli pyrkiä löytämään vankien tuen ja avun tarve -puheesta kehittämisen arvoisia tuen muotoja, joita hyödynnettäisiin siviilissä vapautuvien rikosseuraamusasiakkaiden kanssa toimivan yhdistyksen toiminnan kehittämisessä. Haastateltavat tutkimukseen saatiin Länsi-Suomen rikosseuraamusalueeseen kuuluvan vankilan kautta.
Aineisto hankittiin teemahaastattelulla ja tutkimus oli kvalitatiivinen. Kerätty aineisto analysoitiin kategoria-analyysin avulla. Tässä työssä käytettiin pohjana muita tutkimuksia sekä kirjallisuutta. Teoreettisena viitekehyksenä oli kokonaiskuvan hahmottamiseksi rikosseuraamukset ja vankilasta vapautumisen vaiheet. Rikosseuraamusasiakkailla usein elämänhallintaan ja identiteetin kehittymiseen liittyvät asiat ovat juuri niitä, joihin ulkopuolelta pyritään positiivisesti vaikuttamaan, ja siksi nämä ovat teoreettisen viitekehyksen kannalta merkittäviä. Syrjäytymisen mahdollisuus taas puolestaan kasvaa erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden kohdalla, ja jo yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseksi, tämä seikka tulisi pitää mielessä erityisryhmien kanssa työskennellessä.
Opinnäytetyön johtopäätöksinä näkyi sektoreiden välisen yhteistyön lisäämisen tarve, yksilön huomatuksi ja kuulluksi tulemisen tärkeys, sekä puutteellinen asioista tiedottaminen. Tuen ja avun tarve on aina olemassa jokaisessa muutostilanteessa. Kuitenkin hyvällä ennakoinnilla sekä riittävällä tukemisella voidaan mahdollistaa sujuva ja mahdollisimman vähän yksilölle lisäkuormitusta aiheuttava siviiliin paluu. Mitä useampaan toimijaan tai ihmiseen vapautuva vanki saadaan kiinnitettyä jo vankeusajan lopulla, sitä varmemmin hän jää kontaktiin vapauduttuaan.
Aineisto hankittiin teemahaastattelulla ja tutkimus oli kvalitatiivinen. Kerätty aineisto analysoitiin kategoria-analyysin avulla. Tässä työssä käytettiin pohjana muita tutkimuksia sekä kirjallisuutta. Teoreettisena viitekehyksenä oli kokonaiskuvan hahmottamiseksi rikosseuraamukset ja vankilasta vapautumisen vaiheet. Rikosseuraamusasiakkailla usein elämänhallintaan ja identiteetin kehittymiseen liittyvät asiat ovat juuri niitä, joihin ulkopuolelta pyritään positiivisesti vaikuttamaan, ja siksi nämä ovat teoreettisen viitekehyksen kannalta merkittäviä. Syrjäytymisen mahdollisuus taas puolestaan kasvaa erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden kohdalla, ja jo yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseksi, tämä seikka tulisi pitää mielessä erityisryhmien kanssa työskennellessä.
Opinnäytetyön johtopäätöksinä näkyi sektoreiden välisen yhteistyön lisäämisen tarve, yksilön huomatuksi ja kuulluksi tulemisen tärkeys, sekä puutteellinen asioista tiedottaminen. Tuen ja avun tarve on aina olemassa jokaisessa muutostilanteessa. Kuitenkin hyvällä ennakoinnilla sekä riittävällä tukemisella voidaan mahdollistaa sujuva ja mahdollisimman vähän yksilölle lisäkuormitusta aiheuttava siviiliin paluu. Mitä useampaan toimijaan tai ihmiseen vapautuva vanki saadaan kiinnitettyä jo vankeusajan lopulla, sitä varmemmin hän jää kontaktiin vapauduttuaan.