Omahoitajan merkitys ujon lapsen vertaisryhmään liittymisessä
Pauna, Elisa (2016)
Pauna, Elisa
Lapin ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016110315710
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016110315710
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin omahoitajan merkitystä lapsen vertaisryhmään liittymisessä, päivähoidon aloittamisen yhteydessä. Opinnäytetyössä selvitettiin erityisesti sitä, miten ujot lapset selviytyvät vertais- ja kaverisuhteiden muodostamisesta, ja millaisia tukitoimia omahoitajilla on käytettävänään ujojen lasten kanssa työskennellessään. Opinnäytteessä paneuduttiin myös jonkin verran niihin haasteisiin, joita ujot lapset mahdollisesti saattavat kohdata, alkaessaan muodostaa vertais- ja kaveri-suhteita, päivähoitoon siirtymisen myötä, sekä niihin keinoihin, joita lapsen omahoitaja ja ryhmän muut aikuiset voivat käyttää, tukiessaan ujoa lasta vertais- ja kaverisuhteiden muodostamisessa, päivähoidossa.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin omahoitajuutta, päivähoidon aloitusta ja kaverisuhteiden muodostamista. Työn teoriaosuudessa tehtiin tutuksi myös ujouden ja estyneisyyden käsitteitä sekä ujon lapsen tukemista päivähoidossa. Tämä opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella lähestymistavalla. Opinnäytetyön aineisto kerättiin varhaiskasvattajilta, teemahaastatteluilla. Opinnäytettä ei siis kohdennettu vain yhteen päiväkotiin, vaan haastattelut toteutettiin kahdessa päiväkodissa. Haastatteluissa keskusteltiin omahoitajuutta, vertaisryhmään liittymistä sekä lapsen ujoutta koskevista asioista. Haastattelut analysoitiin teemoittelemalla.
Opinnäytetyön tulosten mukaan omahoitajuus-työtavan toteuttamisessa oli eroja eri päivähoitoryhmien ja eri varhaiskasvattajien välillä, jopa samassa päivähoitoryhmässä. Tulosten valossa näytti myös siltä, että omahoitajan paremmasta, pienryhmänsä lapsia koskevasta tuntemuksesta oli apua lasten ryhmäytymisprosessin tukemisessa päivä-hoidossa. Ujojen lasten ryhmäytymisen tukemisessa oli tulosten mukaan merkittävää erityisesti omahoitajan taito asettua lapsen asemaan sekä kyky antaa tällaiselle lapselle riittävästi tilaa, aikaa ja läsnäoloa.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin omahoitajuutta, päivähoidon aloitusta ja kaverisuhteiden muodostamista. Työn teoriaosuudessa tehtiin tutuksi myös ujouden ja estyneisyyden käsitteitä sekä ujon lapsen tukemista päivähoidossa. Tämä opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella lähestymistavalla. Opinnäytetyön aineisto kerättiin varhaiskasvattajilta, teemahaastatteluilla. Opinnäytettä ei siis kohdennettu vain yhteen päiväkotiin, vaan haastattelut toteutettiin kahdessa päiväkodissa. Haastatteluissa keskusteltiin omahoitajuutta, vertaisryhmään liittymistä sekä lapsen ujoutta koskevista asioista. Haastattelut analysoitiin teemoittelemalla.
Opinnäytetyön tulosten mukaan omahoitajuus-työtavan toteuttamisessa oli eroja eri päivähoitoryhmien ja eri varhaiskasvattajien välillä, jopa samassa päivähoitoryhmässä. Tulosten valossa näytti myös siltä, että omahoitajan paremmasta, pienryhmänsä lapsia koskevasta tuntemuksesta oli apua lasten ryhmäytymisprosessin tukemisessa päivä-hoidossa. Ujojen lasten ryhmäytymisen tukemisessa oli tulosten mukaan merkittävää erityisesti omahoitajan taito asettua lapsen asemaan sekä kyky antaa tällaiselle lapselle riittävästi tilaa, aikaa ja läsnäoloa.