Aktivistitaiteilijasta artivismiin : yli 50-vuotiaita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä näkyväksi tekemässä
Irni, Marjukka (2016)
Irni, Marjukka
Turun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016110215644
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016110215644
Tiivistelmä
Tässä artikkelissani pohdin oman Kaikki sateenkaaren värit Näkyväksi!-yhteisötaideprojektini kautta kysymystä voiko yhteisötaiteellinen työskentely toimia aktivismin tavoin ja vaikuttaa 50+ ikäisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien näkyväksi tekemiseen. Avaan yhteisötaiteen merkitystä ja otan mukaan esimerkkejä siitä miten yhteisötaidetta on käytetty aktivistisessa mielessä. Teoreettisia näkökulmia etsin vastakuvan, performatiivisuuden sekä queer-kuvan käsitteistä ja tutkin sitä mitä kuvat ”tekevät” eli missä mielessä taiteellisen työn juuri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla voi mieltää aktivismiksi.
Identiteetin kasvuun tarjosin välineitä työpajamenetelmäni avulla, jossa tutkitaan omaa minäkuvaa jo olemassa olevien valokuvien ja kirjoittamisen kautta. Prosessi ja matka kohti uutta valokuvaa kuljetaan yhdessä kaikkien osallistujien kanssa toisiaan kuunnellen ja tukien. Jokaisella oli mahdollisuus esittää itsensä juuri sellaisena kuin haluaa. Uuden omakuvan tuottaminen tämän projektin aikana oli osallistujille paitsi innostavaa, myös tarkan ajatteluprosessin tulos. Näytteille asetetut kuvat ovat siis harkittuja itsensä esittämisen tekoja.
Huomionarvoista tässä yhteisötaideprojektissani oli se, että tämä yhteisöllinen työskentely oli osallistujille myös voimauttavaa ja yhteiskunnallisena aktivistisena toimintana nosti osallistujien itsetuntoa. Projektiini osallistuneet halusivat olla mukana luomassa valokuvia, joilla toistetaan toisin sitä kulttuurista kuvastoa, joka näyttäytyy muuten hyvin heteronormatiivisena.
Päädyn tämän yhteisötaideprojektini kohdalla artivismin käsitteeseen, koska omassa taiteellisessa työskentelyssäni näen taiteen poliittisena välineenä tärkeiksi katsomieni asioiden muuttamisessa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.
Identiteetin kasvuun tarjosin välineitä työpajamenetelmäni avulla, jossa tutkitaan omaa minäkuvaa jo olemassa olevien valokuvien ja kirjoittamisen kautta. Prosessi ja matka kohti uutta valokuvaa kuljetaan yhdessä kaikkien osallistujien kanssa toisiaan kuunnellen ja tukien. Jokaisella oli mahdollisuus esittää itsensä juuri sellaisena kuin haluaa. Uuden omakuvan tuottaminen tämän projektin aikana oli osallistujille paitsi innostavaa, myös tarkan ajatteluprosessin tulos. Näytteille asetetut kuvat ovat siis harkittuja itsensä esittämisen tekoja.
Huomionarvoista tässä yhteisötaideprojektissani oli se, että tämä yhteisöllinen työskentely oli osallistujille myös voimauttavaa ja yhteiskunnallisena aktivistisena toimintana nosti osallistujien itsetuntoa. Projektiini osallistuneet halusivat olla mukana luomassa valokuvia, joilla toistetaan toisin sitä kulttuurista kuvastoa, joka näyttäytyy muuten hyvin heteronormatiivisena.
Päädyn tämän yhteisötaideprojektini kohdalla artivismin käsitteeseen, koska omassa taiteellisessa työskentelyssäni näen taiteen poliittisena välineenä tärkeiksi katsomieni asioiden muuttamisessa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.