Lapsen toiminnanohjauksen kehittyminen ja sen huomioiminen varhaiskasvatuksessa
Suominen, Juuli (2016)
Suominen, Juuli
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016101915280
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016101915280
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tavoitteeni oli tutkia, miten varhaiskasvatuksessa kasvattajat kokevat lapsen toiminnanohjauksellisten taitojen ilmenemisen, miten lapsen toiminnanohjaukselliset haasteet näkyvät varhaiskasvatustyön arjessa sekä sitä, miten lapsen toiminnanohjauksellisia taitoja voidaan tukea. Opinnäytetyössä käsittelen teoriaosioina lapsen toiminnanohjausta ja varhaista tukea sekä lapsen toiminnanohjausta ja sen kehittymistä tukevia menetelmiä. Empiriaosiossa käsittelen kasvattajien näkemyksiä lapsen toiminnanohjauksesta.
Toteutin opinnäytetyöni laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutki-musmenetelmänä käytin ryhmähaastatteluja, jotka toteutin teemahaastatteluina. Haastattelin viittä eri varhaiskasvatuksen työtiimiä, jolloin haastatteluun osallistui kerrallaan kolme kasvattajaa. Selvitin haastatteluiden avulla, mitä varhaiskasvatuksen työntekijät tietävät lapsen toiminnanohjauksesta. Selvitin myös kasvattajien näkemyksiä lapsen toiminnanohjauksen haasteista ja niiden ilmenemisestä varhaiskasvatuksessa. Lisäksi pureuduin siihen, miten kasvattajat kokevat toiminnanohjaukseen liittyvät tukimuodot.
Tutkimuksen mukaan suurimmalla osalla kasvattajista on näkemys siitä, mitä lapsen toiminnanohjauksella tarkoitetaan. Osalle käsite oli kuitenkin täysin vieras. Kasvattajat mieltävät toiminnanohjauksen olevan omatoimisuutta. Lapsella on kyky ymmärtää arjen käytänteitä, eikä lapsi vaadi aina erikseen annettavia ohjeita toiminnan onnistumiseen. Kasvattajat mainitsivat lapsen toiminnanohjauksen haasteiden ilmenevän toiminnan aloittamisen vaikeutena, häiritsevänä käytöksenä ja keskittymättömyytenä annettuun tehtävään, mutta toisaalta myös arkuutena. Arjessa kasvattajat käyttävät lapsen toiminnanohjausta tuettaessa erilaisia menetelmiä, kuten motivointia, kannustamista ja johdonmukaisuutta toiminnassa. Lisäksi kasvattajat nimesivät konkreettisia tukimuotoja, kuten kuvien käytön, istuintyynyn ja Time Timerin.
Toteutin opinnäytetyöni laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutki-musmenetelmänä käytin ryhmähaastatteluja, jotka toteutin teemahaastatteluina. Haastattelin viittä eri varhaiskasvatuksen työtiimiä, jolloin haastatteluun osallistui kerrallaan kolme kasvattajaa. Selvitin haastatteluiden avulla, mitä varhaiskasvatuksen työntekijät tietävät lapsen toiminnanohjauksesta. Selvitin myös kasvattajien näkemyksiä lapsen toiminnanohjauksen haasteista ja niiden ilmenemisestä varhaiskasvatuksessa. Lisäksi pureuduin siihen, miten kasvattajat kokevat toiminnanohjaukseen liittyvät tukimuodot.
Tutkimuksen mukaan suurimmalla osalla kasvattajista on näkemys siitä, mitä lapsen toiminnanohjauksella tarkoitetaan. Osalle käsite oli kuitenkin täysin vieras. Kasvattajat mieltävät toiminnanohjauksen olevan omatoimisuutta. Lapsella on kyky ymmärtää arjen käytänteitä, eikä lapsi vaadi aina erikseen annettavia ohjeita toiminnan onnistumiseen. Kasvattajat mainitsivat lapsen toiminnanohjauksen haasteiden ilmenevän toiminnan aloittamisen vaikeutena, häiritsevänä käytöksenä ja keskittymättömyytenä annettuun tehtävään, mutta toisaalta myös arkuutena. Arjessa kasvattajat käyttävät lapsen toiminnanohjausta tuettaessa erilaisia menetelmiä, kuten motivointia, kannustamista ja johdonmukaisuutta toiminnassa. Lisäksi kasvattajat nimesivät konkreettisia tukimuotoja, kuten kuvien käytön, istuintyynyn ja Time Timerin.