Kivun arvioinnin toteutuminen akuuttihoidon yksikössä
Visala, Laura (2016)
Visala, Laura
Hämeen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016100814946
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016100814946
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aihe saatiin toimeksiantona Pirkanmaan sairaanhoitopiiriltä, eräästä akuuttihoidon yksiköstä. Opinnäytetyön aihe koettiin tarpeelliseksi ja ajankohtaiseksi, koska Pirkanmaan sairaanhoitopiirin uusissa ohjeistuksissa määritellään VAS-kipumittarin käytön olevan osa kivunarviointia.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada ajankohtaista tietoa siitä, kuinka usein tutkimusyksikössä VAS-kipumittaria käytetään kivun arvioinnissa. Lisäksi opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, kuinka kivun arviointi ja hoito yksikössä toteutuu potilasasiakirjojen kirjausten perusteella.
Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksena, missä analysoitiin tutkimusyksikön hoitotyön kirjauksia. Tutkimuksen kirjaukset rajattiin rinta- ja vatsak-puisiin potilaisiin. Opinnäytetyö oli sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen.
Opinnäytetyön tulosten perusteella VAS-kipumittaria oli käytetty 20 %:ssa tutkituista kirjauksista. Opinnäytetyön tulokset viittaavat siihen, ettei VAS-kipumittarin käyttö ole vielä vakinaistunut tutkimusyksikössä. Kuitenkin kivun voimakkuuden arviointi oli toteutunut yksikössä sanallisena kivun arviointina. Kivun hoidossa oli käytetty paljon lääkkeellistä kivunhoitoa, mutta lääkkeettömästä kivunhoidosta ei juuri löytynyt kirjauksia.
Opinnäytetyön tulosten perusteella yksikössä kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota VAS-kipumittarin säännölliseen käyttöön. Kivun käypähoitosuositus (2015) määrittää, että kivun arvioinnissa on käytettävä jotakin yleistä kipumittaria kivun voimakkuuden arvioinnissa. Kipumittarin käyttö on siis merkittävä osa potilaan kivun arviointia, ja sen käytön vakinaistuminen päivittäiseen hoitotyöhön on tärkeää.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada ajankohtaista tietoa siitä, kuinka usein tutkimusyksikössä VAS-kipumittaria käytetään kivun arvioinnissa. Lisäksi opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, kuinka kivun arviointi ja hoito yksikössä toteutuu potilasasiakirjojen kirjausten perusteella.
Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksena, missä analysoitiin tutkimusyksikön hoitotyön kirjauksia. Tutkimuksen kirjaukset rajattiin rinta- ja vatsak-puisiin potilaisiin. Opinnäytetyö oli sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen.
Opinnäytetyön tulosten perusteella VAS-kipumittaria oli käytetty 20 %:ssa tutkituista kirjauksista. Opinnäytetyön tulokset viittaavat siihen, ettei VAS-kipumittarin käyttö ole vielä vakinaistunut tutkimusyksikössä. Kuitenkin kivun voimakkuuden arviointi oli toteutunut yksikössä sanallisena kivun arviointina. Kivun hoidossa oli käytetty paljon lääkkeellistä kivunhoitoa, mutta lääkkeettömästä kivunhoidosta ei juuri löytynyt kirjauksia.
Opinnäytetyön tulosten perusteella yksikössä kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota VAS-kipumittarin säännölliseen käyttöön. Kivun käypähoitosuositus (2015) määrittää, että kivun arvioinnissa on käytettävä jotakin yleistä kipumittaria kivun voimakkuuden arvioinnissa. Kipumittarin käyttö on siis merkittävä osa potilaan kivun arviointia, ja sen käytön vakinaistuminen päivittäiseen hoitotyöhön on tärkeää.