Tutkimus nuorten hyvinvointipalveluiden saatavuudesta Satakunnan alueella
Koivisto, Mira; Lehtonen, Niina (2016)
Koivisto, Mira
Lehtonen, Niina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016092914686
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016092914686
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää nuorten hyvinvointipalveluiden saatavuutta Satakunnan alueella. Tutkimus on osa Kaste-hankkeen Pois syrjästä hanketta. Tutkimuksessa käytettiin sekä strukturoitua että puolistrukturoitua tutkimusmene-telmää. Kyselyyn osallistui Porin alueen yläkouluista aina yksi kahdeksasluokka. Mukana olivat Porin suomalainen yhteislyseo, Noormarkun yläkoulu, Meri-Porin yhtenäiskoulu, Kuninkaanhaka, Kaarisillan koulu, Itä-Pori, Länsi-Pori ja Porin lyseo. Lisäksi kyselyyn vastasi myös muutamat lukion toisen vuoden opiskelijat sekä Winnovan toisen vuoden opiskelijoita (N=244).
Puolistrukturoituun haastatteluun osallistui Kaarisillan koulua ja Itä-Porin koulua lukuun ottamatta kaikista yläkouluista 2-3 kyselyyn vastannutta sekä Winnovan auto- ja metallipuolen opiskelijoista 3 kyselyyn vastannutta.
Tuloksista ilmeni, että nuoret olivat tietoisia monista hyvinvointipalveluista, mutta eivät olleet käyttäneet niitä. Tietoa eri hyvinvointipalveluista oli saatavilla helposti esim. Internetistä ja he uskalsivat tarvittaessa pyytää apua vanhemmiltaan tai kouluhenkilökunnalta. Nuoret olivat myös tyytyväisiä niihin palveluihin, joita olivat käyttäneet. Heidän mielestään hyvinvointipalveluissa ei ollut erityisemmin kehitettävää eivätkä he kokeneet voivansa vaikuttaa palveluiden kehittämiseen eri syistä, esim. he kokivat että asia ei kuulunut heille.
Puolistrukturoituun haastatteluun osallistui Kaarisillan koulua ja Itä-Porin koulua lukuun ottamatta kaikista yläkouluista 2-3 kyselyyn vastannutta sekä Winnovan auto- ja metallipuolen opiskelijoista 3 kyselyyn vastannutta.
Tuloksista ilmeni, että nuoret olivat tietoisia monista hyvinvointipalveluista, mutta eivät olleet käyttäneet niitä. Tietoa eri hyvinvointipalveluista oli saatavilla helposti esim. Internetistä ja he uskalsivat tarvittaessa pyytää apua vanhemmiltaan tai kouluhenkilökunnalta. Nuoret olivat myös tyytyväisiä niihin palveluihin, joita olivat käyttäneet. Heidän mielestään hyvinvointipalveluissa ei ollut erityisemmin kehitettävää eivätkä he kokeneet voivansa vaikuttaa palveluiden kehittämiseen eri syistä, esim. he kokivat että asia ei kuulunut heille.