HOITAJIEN KOKEMUKSET VÄKIVALTATILANTEISTA PSYKIATRISELLA VUODEOSASTOLLA
Sillanpää, Sanna-Maria (2016)
Sillanpää, Sanna-Maria
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016092714580
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016092714580
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Uudenkaupungin psykiatrisen sairaalan hoitohenkilökunnan kokemuksia työympäristön turvallisuudesta, väkivaltatilanteiden määrää ja laatua sekä hoitajien käsityksiä turvallisuuskoulutuksen hyödyistä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää mietittäessä turvallisuuskoulutuksen miellekyyttä sekä hoitajien työssä viihtyvyyttä.
Tutkimus oli luonteeltaan määrällinen tutkimus. Tutkimukseen osallistui Uudenkaupungin psykiatrisen sairaalan hoitohenkilökuntaa kolmelta eri osastolta (yhteensä 43/45). Tutkimuksen ulkopuolelle jätettiin lääkärit ja erityistyöntekijät. Tutkimus tehtiin strukturoidulla kyselylomakkeella, joka osin lainattiin aiemmasta tutkimuksesta ja sitä täydennettiin tähän tutkimukseen soveltuvilla lisäkysymyksillä. Aineisto kerättiin helmi-maaliskuussa 2016.
Tutkimustulosten mukaan hoitajat kokivat sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa työssään toistuvasti. Henkistä väkivaltaa valtaosa koki kuukausittain ja fyysistä väkivaltaa hieman harvemmin. Henkinen väkivalta ilmentyi useimmiten huutamisena ja halventamisena. Fyysinen väkivalta oli yleisimmin lyömistä ja raapimista. Eniten fyysistä väkivaltaa esiintyi rajoittamistilanteissa. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista pelkäsi työssä toisinaan, mikä aiheutti ajoittain nukahtamisongelmia. Työyhteisön tuki koettiin tärkeimmäksi turvallisuuden tunteeseen vaikuttavaksi tekijäksi.
Suurin osa hoitajista oli osallistunut turvallisuuskoulutukseen työpaikan suosituksen mukaisesti. Hoitajat kokivat koulutuksen pohjalta saaneensa hyvät tai erittäin hyvät valmiudet kohdata väkivaltainen tai aggressiivinen potilas. Koulutus oli vaikuttanut hoitajien turvallisuuden tunteeseen lisääntymiseen työpaikalla jonkin verran. Lähes kaikki hoitajat kokivat hyötyneensä koulutuksesta ja valtaosa suosittelisi sitä jatkossakin toteutettavaksi.
Jatkotutkimushaasteena voisi selvittää, miten hoitoympäristö vaikuttaa turvallisuuteen. Onko sairaaloissa varapoistumisteitä riittävästi, miten sisustus vaikuttaa turvallisuuteen, onko huomioitu vaaralliset esineet potilashuoneissa tai yleisissä tiloissa. Mitkä tilat on oltava lukittuna aina, mitkä tilat suljetaan tarpeen mukaan.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää mietittäessä turvallisuuskoulutuksen miellekyyttä sekä hoitajien työssä viihtyvyyttä.
Tutkimus oli luonteeltaan määrällinen tutkimus. Tutkimukseen osallistui Uudenkaupungin psykiatrisen sairaalan hoitohenkilökuntaa kolmelta eri osastolta (yhteensä 43/45). Tutkimuksen ulkopuolelle jätettiin lääkärit ja erityistyöntekijät. Tutkimus tehtiin strukturoidulla kyselylomakkeella, joka osin lainattiin aiemmasta tutkimuksesta ja sitä täydennettiin tähän tutkimukseen soveltuvilla lisäkysymyksillä. Aineisto kerättiin helmi-maaliskuussa 2016.
Tutkimustulosten mukaan hoitajat kokivat sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa työssään toistuvasti. Henkistä väkivaltaa valtaosa koki kuukausittain ja fyysistä väkivaltaa hieman harvemmin. Henkinen väkivalta ilmentyi useimmiten huutamisena ja halventamisena. Fyysinen väkivalta oli yleisimmin lyömistä ja raapimista. Eniten fyysistä väkivaltaa esiintyi rajoittamistilanteissa. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista pelkäsi työssä toisinaan, mikä aiheutti ajoittain nukahtamisongelmia. Työyhteisön tuki koettiin tärkeimmäksi turvallisuuden tunteeseen vaikuttavaksi tekijäksi.
Suurin osa hoitajista oli osallistunut turvallisuuskoulutukseen työpaikan suosituksen mukaisesti. Hoitajat kokivat koulutuksen pohjalta saaneensa hyvät tai erittäin hyvät valmiudet kohdata väkivaltainen tai aggressiivinen potilas. Koulutus oli vaikuttanut hoitajien turvallisuuden tunteeseen lisääntymiseen työpaikalla jonkin verran. Lähes kaikki hoitajat kokivat hyötyneensä koulutuksesta ja valtaosa suosittelisi sitä jatkossakin toteutettavaksi.
Jatkotutkimushaasteena voisi selvittää, miten hoitoympäristö vaikuttaa turvallisuuteen. Onko sairaaloissa varapoistumisteitä riittävästi, miten sisustus vaikuttaa turvallisuuteen, onko huomioitu vaaralliset esineet potilashuoneissa tai yleisissä tiloissa. Mitkä tilat on oltava lukittuna aina, mitkä tilat suljetaan tarpeen mukaan.