“Että tää on niinku meidän perhe ja siitä saa puhua ja se on hyvä ja ok” Polyamoristen vanhempien ajatuksia, kokemuksia ja toiveita ammatillisesta kohtaamisesta varhaiskasvatuksessa
Hiljanen, Heini; Hirvonen, Maija (2016)
Hiljanen, Heini
Hirvonen, Maija
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016090213991
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016090213991
Tiivistelmä
Hiljanen Heini & Hirvonen Maija. ”Että tää on niinku meidän perhe ja siitä saa puhua ja se on hyvä ja ok” Polyamoristen vanhempien ajatuksia, kokemuksia ja toiveita ammatillisesta kohtaamisesta varhaiskasvatuksessa. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäki, syksy 2016. 108 s., 5 liitettä. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + lastentarhaopettajankelpoisuus / Sosionomi (AMK)
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää polyamoristen vanhempien ajatuksia, kokemuksia ja toiveita perhemuotonsa kohtaamisesta ja kasvatuskumppanina kohdatuksi tulemisesta varhaiskasvatuksessa.
Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin joulukuun 2015 ja tammikuun 2016 välisenä aikana haastattelemalla polyamorisia vanhempia. Haastattelut olivat teemahaastatteluja, joiden pohjana käytettiin etukäteen laadittua teemahaastattelurunkoa. Saadut vastaukset litteroitiin. Litteroitu aineisto käsiteltiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja teemoittelua.
Yksi tutkimuksen keskeisistä tuloksista oli, että polyamoristen lapsiperheiden tilanteet olivat hyvin yksilöllisiä ja moninaisia. Yhdellä perheistä oli kokemusta perhemuodon avoimesta esille tuomisesta ja polyamorisena perheenä kohdatuksi tulemisesta varhaiskasvatuksessa. Nämä kokemukset olivat erittäin positiivisia. Polyamorian tunnettavuus perhemuotona koettiin vähäiseksi. Tästä huolimatta varhaiskasvattajien ammattitaitoon kohdata perheet asiallisesti luotettiin vahvasti. Vanhemmat toivoivat perhemuodon kohtaamiseen avointa ja ennakkoluulotonta vuorovaikutusta, sekä perheen yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista. Esille nousi toive tulla kohdelluksi samanlaisena perheenä kuin muutkin.
Varhaiskasvatuksen osalta keskeisimmät tulokset liittyivät kasvatuskumppanuuteen. Kokemukset kohtaamisissa kasvatuskumppaneina olivat pääosin positiivisia. Päivittäiset tulo- ja lähtökeskustelut koettiin kohtamaisen merkittäväksi osaksi. Kasvatuskumppanuutta hankaloittavina tekijöinä nähtiin isot ryhmäkoot, henkilökunnan vaihtuvuus sekä molemminpuolinen kiire.
Vanhempien kokemusten perusteella syitä jättää kertomatta polyamorisesta perhemuodosta voivat olla esimerkiksi työntekijöiden negatiivisen suhtautumisen pelko, oman ammattiaseman suojelu ja yksinkertaisesti haluttomuus korostaa asiaa. Syitä perhemuodosta kertomiseen voivat olla esimerkiksi lapsen omanarvontunnon ja perhekäsityksen tukeminen sekä perheen arjen helpottuminen.
Varhaiskasvatuksen osalta johtopäätöksenä voidaan todeta, että varhaiskasvattajien ammatilli¬suudella ja ammattitaidolla on suuri merkitys kasvatuskumppaneina kohtaamisessa. Vanhemmat kokivat myös sosiaalisen vanhemmuuden korostamisen kasvatuskumppanina kohtaamisen tärkeänä osana. Polyamorisilla perheillä varhaiskasvatusympäristössä esille nousevat käytännön järjestelyt ovat pitkälti samankaltaisia kuin uusperheiden kanssa. Noudatettaessa arvostavan kohtaamisen periaatteita, ei varhaiskasvattaja välttämättä tarvitse erityisiä valmiuksia polyamoristen perheiden kohtaamiseen.
Avainsanat: kasvatuskumppanuus, ammatillinen kohtaaminen, moninaiset perheet, polyamoria, varhaiskasvatus
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää polyamoristen vanhempien ajatuksia, kokemuksia ja toiveita perhemuotonsa kohtaamisesta ja kasvatuskumppanina kohdatuksi tulemisesta varhaiskasvatuksessa.
Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin joulukuun 2015 ja tammikuun 2016 välisenä aikana haastattelemalla polyamorisia vanhempia. Haastattelut olivat teemahaastatteluja, joiden pohjana käytettiin etukäteen laadittua teemahaastattelurunkoa. Saadut vastaukset litteroitiin. Litteroitu aineisto käsiteltiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja teemoittelua.
Yksi tutkimuksen keskeisistä tuloksista oli, että polyamoristen lapsiperheiden tilanteet olivat hyvin yksilöllisiä ja moninaisia. Yhdellä perheistä oli kokemusta perhemuodon avoimesta esille tuomisesta ja polyamorisena perheenä kohdatuksi tulemisesta varhaiskasvatuksessa. Nämä kokemukset olivat erittäin positiivisia. Polyamorian tunnettavuus perhemuotona koettiin vähäiseksi. Tästä huolimatta varhaiskasvattajien ammattitaitoon kohdata perheet asiallisesti luotettiin vahvasti. Vanhemmat toivoivat perhemuodon kohtaamiseen avointa ja ennakkoluulotonta vuorovaikutusta, sekä perheen yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista. Esille nousi toive tulla kohdelluksi samanlaisena perheenä kuin muutkin.
Varhaiskasvatuksen osalta keskeisimmät tulokset liittyivät kasvatuskumppanuuteen. Kokemukset kohtaamisissa kasvatuskumppaneina olivat pääosin positiivisia. Päivittäiset tulo- ja lähtökeskustelut koettiin kohtamaisen merkittäväksi osaksi. Kasvatuskumppanuutta hankaloittavina tekijöinä nähtiin isot ryhmäkoot, henkilökunnan vaihtuvuus sekä molemminpuolinen kiire.
Vanhempien kokemusten perusteella syitä jättää kertomatta polyamorisesta perhemuodosta voivat olla esimerkiksi työntekijöiden negatiivisen suhtautumisen pelko, oman ammattiaseman suojelu ja yksinkertaisesti haluttomuus korostaa asiaa. Syitä perhemuodosta kertomiseen voivat olla esimerkiksi lapsen omanarvontunnon ja perhekäsityksen tukeminen sekä perheen arjen helpottuminen.
Varhaiskasvatuksen osalta johtopäätöksenä voidaan todeta, että varhaiskasvattajien ammatilli¬suudella ja ammattitaidolla on suuri merkitys kasvatuskumppaneina kohtaamisessa. Vanhemmat kokivat myös sosiaalisen vanhemmuuden korostamisen kasvatuskumppanina kohtaamisen tärkeänä osana. Polyamorisilla perheillä varhaiskasvatusympäristössä esille nousevat käytännön järjestelyt ovat pitkälti samankaltaisia kuin uusperheiden kanssa. Noudatettaessa arvostavan kohtaamisen periaatteita, ei varhaiskasvattaja välttämättä tarvitse erityisiä valmiuksia polyamoristen perheiden kohtaamiseen.
Avainsanat: kasvatuskumppanuus, ammatillinen kohtaaminen, moninaiset perheet, polyamoria, varhaiskasvatus