Aasiankilpikierron mikroviljelmän aloitus
Tirkkonen, Paulina (2016)
Tirkkonen, Paulina
Hämeen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016061513036
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016061513036
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli löytää aasiankilpikierrolle (Menispermum dauricum) sopiva aloitusalusta sekä sterilointimenetelmä mikrolisäämistä varten. Opinnäytetyön tilaaja oli Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaan yksikön mikrolisäyslaboratorio. Onnistuneesti aloitettua solukkoviljelmää voidaan jatkossa käyttää aasiankilpikierron monistamiseen mikrolisäyslaboratoriossa.
Toiminnallinen osuus suoritettiin alkuvuodesta 2016 Lepaan yksikön mikrolisäyslaboratoriossa. Emokasvit kasvoivat Lepaan yksikön puistossa ja ne hyödettiin Lepaan kasvihuoneessa. Niistä otettiin lisäysmateriaaliksi hyötyneitä jälkisilmuja eli juurivesoja. Lisäysmateriaalin sterilointiin käytettiin menetelmää, jossa tehtiin saippuapesu sekä etanoli- ja natriumhypokloriittikäsittely. Aloitusalustoja valittiin neljä: MS + BAP 0,5 mg/l + adeniinisulfaatti 50 mg/l + glutamiini 150 mg/l; WPM + BAP 0,5 mg/l + adeniinisulfaatti 50 mg/l + glutamiini 150 mg/l; MS + BAP 2,0 mg/l ja WPM + BAP 2,0 mg/l. Aloitusalustavalinnoilla haluttiin vertailla MS (Murashige & Skoog) ja WPM (woody plant medium) perusreseptityyppejä sekä kasvihormoni BAP:n eri pitoisuuksia, joita adeniinisulfaatti ja glutamiini kompensoivat.
Koeputkiin hankasilmuista perustettuja aloituksia havainnoitiin neljän viikon ajan kerran viikossa. Havainnoinneissa tarkkailtiin kasvua, ja kirjattiin ylös kuolleiden ja infektoituneiden aloituksien määrä. Lisäaineellisilla alustoilla kasvaneet aloitukset kasvoivat paremmin ja muistuttivat eniten aikuisen aasiankilpikierron fenotyyppiä. Infektioita esiintyi kaikilla neljällä alustalla ja yhteensä aloituksista infektoitui 64 %. Kuolleita aloituksia ei esiintynyt lainkaan. Aloitusvaiheen jälkeen aloitukset siirrettiin monistusalustoille.
Lisäaineellisia aloitusalustoja voidaan todennäköisemmin käyttää aasiankilpikierron mikrolisäämiseen kuin lisäaineettomia aloitusalustoja. Käytetty sterilointikäsittely toimi hyvin aasiankilpikierrolla. Emokasvimateriaalin hyötäminen todennäköisesti vähensi infektioiden määrää.
Toiminnallinen osuus suoritettiin alkuvuodesta 2016 Lepaan yksikön mikrolisäyslaboratoriossa. Emokasvit kasvoivat Lepaan yksikön puistossa ja ne hyödettiin Lepaan kasvihuoneessa. Niistä otettiin lisäysmateriaaliksi hyötyneitä jälkisilmuja eli juurivesoja. Lisäysmateriaalin sterilointiin käytettiin menetelmää, jossa tehtiin saippuapesu sekä etanoli- ja natriumhypokloriittikäsittely. Aloitusalustoja valittiin neljä: MS + BAP 0,5 mg/l + adeniinisulfaatti 50 mg/l + glutamiini 150 mg/l; WPM + BAP 0,5 mg/l + adeniinisulfaatti 50 mg/l + glutamiini 150 mg/l; MS + BAP 2,0 mg/l ja WPM + BAP 2,0 mg/l. Aloitusalustavalinnoilla haluttiin vertailla MS (Murashige & Skoog) ja WPM (woody plant medium) perusreseptityyppejä sekä kasvihormoni BAP:n eri pitoisuuksia, joita adeniinisulfaatti ja glutamiini kompensoivat.
Koeputkiin hankasilmuista perustettuja aloituksia havainnoitiin neljän viikon ajan kerran viikossa. Havainnoinneissa tarkkailtiin kasvua, ja kirjattiin ylös kuolleiden ja infektoituneiden aloituksien määrä. Lisäaineellisilla alustoilla kasvaneet aloitukset kasvoivat paremmin ja muistuttivat eniten aikuisen aasiankilpikierron fenotyyppiä. Infektioita esiintyi kaikilla neljällä alustalla ja yhteensä aloituksista infektoitui 64 %. Kuolleita aloituksia ei esiintynyt lainkaan. Aloitusvaiheen jälkeen aloitukset siirrettiin monistusalustoille.
Lisäaineellisia aloitusalustoja voidaan todennäköisemmin käyttää aasiankilpikierron mikrolisäämiseen kuin lisäaineettomia aloitusalustoja. Käytetty sterilointikäsittely toimi hyvin aasiankilpikierrolla. Emokasvimateriaalin hyötäminen todennäköisesti vähensi infektioiden määrää.