Harkinnanvaraisen jälkihuoltopäätöksen saaneiden nuorten vertaisryhmä lastensuojelun avohuollossa
Peltola, Camilla (2016)
Peltola, Camilla
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016061312811
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016061312811
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella harkinnanvaraisen jälkihuoltopäätöksen saaneille nuorille suunnattua vertaisryhmää ja ryhmän merkitystä siihen osallistuneille nuorille. Opinnäytetyöllä pyrittiin hakemaan vastausta siihen, miten ryhmämuotoinen tuki auttaa harkinnanvaraisen jälkihuoltopäätöksen saaneita nuoria oman elämänsä ja itsenäistymisensä alkuun ja mitä uutta voidaan työntekijöinä oppia nuorten tukemisesta. Opinnäytetyön toimintaympäristö sijoittui Helsingin kaupungin lastensuojelun avohuoltoon.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu ryhmän kuudelle nuorelle. Haastattelut tehtiin elo-syyskuussa 2015, kolme kuukautta ryhmän päättymisen jälkeen. Analyysimenetelmänä oli teoriaohjaava sisällönanalyysi. Ohjaavina teorioina olivat sosiaaliseen vahvistamiseen liittyvät empowerment ja osallisuus.
Sosiaalinen vahvistaminen terminä tulee nuorisolaista, mutta sillä on paljon yhtymäkohtia osallistavaan sosiaalityöhön. Sosiaalisen vahvistamisen taustalla vaikuttavat teoriat empowermentista ja osallisuudesta. Sosiaalityön lähtökohdista tarkasteltuna empowerment on sekä teoria että menetelmä. Siinä on kyse sekä prosessista muutoksen aikaansaamiseksi, että päämäärästä, jota kohti prosessissa edetään. Osallisuus nähdään syrjäytymisen vastaparina ja siihen on liitetty kolme ulottuvuutta (having – acting – belonging).
Opinnäytetyön tulosten perusteella nuorten merkitykselliset vertaisryhmäkokemukset liittyivät vahvasti näkemykseen, jossa empowermentia ja osallisuutta tarkastellaan sekä prosessina että päämääränä. Tulokset sijoittuivat kolmeen pääluokkaan. Ryhmään liittymisen (acting) -pääluokkaan kuuluivat seuraavat osatekijät: päätös ryhmään osallistumisesta, ryhmän tavoitteiden sopiminen, onnistunut ryhmäytyminen, arvostava kohtaaminen sekä ryhmänohjaajan merkitys. Toinen pääluokka oli nimeltään ryhmän kuuluminen (belonging) ja sen osatekijöitä olivat ryhmän jäsenyys, vastavuoroinen jakaminen ja sosiaaliset suhteet. Kolmas pääluokka kuvasi ryhmän merkitystä sisäisen vahvistumisen (empowerment) kokemuksina ja sen osatekijöitä olivat uudet näkökulmat, myönteiset tunnekokemukset, tiedostaminen ja vastuunotto.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voi sanoa, että ryhmäprosessin onnistumisella oli suuri merkitys vertaisryhmän merkityksellisyyden kokemuksiin. Tällä tuloksella on merkitystä työn kehittämisen kannalta, sillä vertaisryhmällä pystytään vastaamaan sellaisiin tarpeisiin mihin yksilötyöllä ei pystytä. Jos halutaan ymmärtää ryhmätoiminnan merkitystä osallistavan sosiaalityön työmenetelmänä, on tarkasteltava työtä kokonaisvaltaisesti. Ryhmä itsessään ei takaa sosiaalista vahvistumista vaan siihen vaikuttaa paljon se, miten siihen päämäärään on pyritty.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu ryhmän kuudelle nuorelle. Haastattelut tehtiin elo-syyskuussa 2015, kolme kuukautta ryhmän päättymisen jälkeen. Analyysimenetelmänä oli teoriaohjaava sisällönanalyysi. Ohjaavina teorioina olivat sosiaaliseen vahvistamiseen liittyvät empowerment ja osallisuus.
Sosiaalinen vahvistaminen terminä tulee nuorisolaista, mutta sillä on paljon yhtymäkohtia osallistavaan sosiaalityöhön. Sosiaalisen vahvistamisen taustalla vaikuttavat teoriat empowermentista ja osallisuudesta. Sosiaalityön lähtökohdista tarkasteltuna empowerment on sekä teoria että menetelmä. Siinä on kyse sekä prosessista muutoksen aikaansaamiseksi, että päämäärästä, jota kohti prosessissa edetään. Osallisuus nähdään syrjäytymisen vastaparina ja siihen on liitetty kolme ulottuvuutta (having – acting – belonging).
Opinnäytetyön tulosten perusteella nuorten merkitykselliset vertaisryhmäkokemukset liittyivät vahvasti näkemykseen, jossa empowermentia ja osallisuutta tarkastellaan sekä prosessina että päämääränä. Tulokset sijoittuivat kolmeen pääluokkaan. Ryhmään liittymisen (acting) -pääluokkaan kuuluivat seuraavat osatekijät: päätös ryhmään osallistumisesta, ryhmän tavoitteiden sopiminen, onnistunut ryhmäytyminen, arvostava kohtaaminen sekä ryhmänohjaajan merkitys. Toinen pääluokka oli nimeltään ryhmän kuuluminen (belonging) ja sen osatekijöitä olivat ryhmän jäsenyys, vastavuoroinen jakaminen ja sosiaaliset suhteet. Kolmas pääluokka kuvasi ryhmän merkitystä sisäisen vahvistumisen (empowerment) kokemuksina ja sen osatekijöitä olivat uudet näkökulmat, myönteiset tunnekokemukset, tiedostaminen ja vastuunotto.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voi sanoa, että ryhmäprosessin onnistumisella oli suuri merkitys vertaisryhmän merkityksellisyyden kokemuksiin. Tällä tuloksella on merkitystä työn kehittämisen kannalta, sillä vertaisryhmällä pystytään vastaamaan sellaisiin tarpeisiin mihin yksilötyöllä ei pystytä. Jos halutaan ymmärtää ryhmätoiminnan merkitystä osallistavan sosiaalityön työmenetelmänä, on tarkasteltava työtä kokonaisvaltaisesti. Ryhmä itsessään ei takaa sosiaalista vahvistumista vaan siihen vaikuttaa paljon se, miten siihen päämäärään on pyritty.