Digitaalinen hautaus : Kuolleen työntekijän sähköisen perinnön kohtalo
Laitinen, Outi (2016)
Laitinen, Outi
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2016
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060812424
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060812424
Tiivistelmä
Työntekijän digitaalisten aineistojen käsittely työntekijän kuolemantapauksessa nostaa esiin tietoturva- sekä henkilön yksityisyyden suojaan liittyviä kysymyksiä. Tutkimuksessa tavoitteena oli selvittää lainsäädännön asettamat rajat työntekijän digitaalisen identiteetin ja tietoaineistojen hautaamiselle sekä laatia kirjoittamattomiin käytänteisiin perustuva menettelyohjeistus toimeksiantajan käyttöön.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin yhtäältä kirjalliseen aineistoon perehtymistä sekä toisaalta haastatteluja ja sähköpostikyselyjä. Aineiston analysointi tapahtui hankitusta aineistosta lähtien ja peilaten sitä teoreettiseen viitekehykseen.
Kuolleen työntekijän yksityisten tietoaineistojen käsittelyyn liittyy osaksi lainsäädännöllisiä tulkintakysymyksiä. Vaikka esimerkiksi työnantajan oikeudet ja velvollisuudet työntekijän sähköpostien hakemiseen ja avaamiseen ovat tarkasti säännellyt, niin kuolleen työntekijän perillisten oikeudet edesmenneen sähköpostiviesteihin sitä vastoin eivät ole täysin yksiselitteiset. Muun yksityisen tietoaineiston kuin sähköpostien asema työntekijän kuoleman jälkeen on heikommassa asemassa tekijänoikeuskynnyksen ylittäviä aineistoja lukuun ottamatta. Tekijänoikeuskynnyksen ylittävät aineistot kuuluvat yksinoikeudella tekijänoikeuksien haltijalle.
Tutkimuksen tuloksena laaditussa menettelyohjeistuksessa lähtökohtana on se, että organisaation työntekijän kuoltua hänen digitaalinen perintönsä jaetaan tarvittaessa työnantajalle kuuluviin ja yksityisiin. Tietoja säilytetään vähintään vuosi mahdollista organisaation ulkopuolelle tapahtuvaa luovutusta varten. Tämä aika on sopusoinnussa perintökaaren pesänselvityksen joutuisuusperiaatteen kanssa.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin yhtäältä kirjalliseen aineistoon perehtymistä sekä toisaalta haastatteluja ja sähköpostikyselyjä. Aineiston analysointi tapahtui hankitusta aineistosta lähtien ja peilaten sitä teoreettiseen viitekehykseen.
Kuolleen työntekijän yksityisten tietoaineistojen käsittelyyn liittyy osaksi lainsäädännöllisiä tulkintakysymyksiä. Vaikka esimerkiksi työnantajan oikeudet ja velvollisuudet työntekijän sähköpostien hakemiseen ja avaamiseen ovat tarkasti säännellyt, niin kuolleen työntekijän perillisten oikeudet edesmenneen sähköpostiviesteihin sitä vastoin eivät ole täysin yksiselitteiset. Muun yksityisen tietoaineiston kuin sähköpostien asema työntekijän kuoleman jälkeen on heikommassa asemassa tekijänoikeuskynnyksen ylittäviä aineistoja lukuun ottamatta. Tekijänoikeuskynnyksen ylittävät aineistot kuuluvat yksinoikeudella tekijänoikeuksien haltijalle.
Tutkimuksen tuloksena laaditussa menettelyohjeistuksessa lähtökohtana on se, että organisaation työntekijän kuoltua hänen digitaalinen perintönsä jaetaan tarvittaessa työnantajalle kuuluviin ja yksityisiin. Tietoja säilytetään vähintään vuosi mahdollista organisaation ulkopuolelle tapahtuvaa luovutusta varten. Tämä aika on sopusoinnussa perintökaaren pesänselvityksen joutuisuusperiaatteen kanssa.