Personalens attityder mot klienter med mental- och missbruksproblematik
Raiskinen, Jessica (2016)
Raiskinen, Jessica
Yrkeshögskolan Arcada
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060111370
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060111370
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on tilaustyö VATA hankkeeseen, jonka tilaajana on Vantaan kaupunki. Työn tarkoitus on tutkia yhtäläisyyttä henkilökunnan asteisiin mielenterveys ja päihdepotilaita kohtaan riippuen henkilökunnan työvuosista. Opinnäytetyössä on tutkittu mielenterveyden historiaa, asenteiden historia sekä aikaisempaa tutkimusta henkilökunnan asenteista mielenterveys ja päihdepotilaita kohtaan. Tutkimus perustuu valmiiksi työstettyyn kyselylomakkeeseen. Tutkimuksessa perehdytään tiettyihin kysymyksiin ja valittuihin työryhmiin. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset ovat:
1. Kuinka usein eri työryhmät tapaavat asiakkaita joilla on mielenterveys ja päihdeongelmia?
2. Kokevatko eri työryhmät helpoksi tai vaikeaksi mielenterveys- ja päihdeasioiden puheeksi ottaminen asiakkaiden kanssa?
Tulos: Tutkimuksessa kävi ilmi, että kyselylomake ei ole oikea väline asenteiden mittaamiseen. Jos haluaa mitata asenteita niin pitää tehdä haastattelututkimus. Tutkimuksessa tuli myös ilmi, että on olemassa yhteys henkilökunnan työvuosissa ja mielenterveys- ja päihdeasioiden puheeksi ottamisen helppoudessa. Aikaisemman tutkimuksen kautta tuli ilmi että, ne asenteet jotka pohjautuvat monia tuhansia vuosia taaksepäin näkyvät hieman vielä 2000 luvulla.
Kyselyn kautta kävi ilmi, että sairaanhoitajat tapaavat useimmiten potilaita joilla on mielenterveys ja päihdeongelmia. Sairaanhoitajilla on myös helpointa ottaa mielenterveys ja päihdeasiat puheeksi potilaiden kanssa. Terveydenhoitaja/kätilö ryhmä yllätti vastaamalla 49,2% että eivät koskaan tapaa mielenterveys- ja päihdepotilaita, ja 1,6% tapaa viikoittain. Tutkimuksessa kävi ilmi myös että, he jotka ovat olleet työelämässä alle vuoden on vaikeinta ottaa mielenterveys ja päihdeasiat potilaiden kanssa puheeksi. Kuudesta kymmeneen vuotta työskennelleet kokivat että on helpointa ottaa nämä asiat puheeksi.
1. Kuinka usein eri työryhmät tapaavat asiakkaita joilla on mielenterveys ja päihdeongelmia?
2. Kokevatko eri työryhmät helpoksi tai vaikeaksi mielenterveys- ja päihdeasioiden puheeksi ottaminen asiakkaiden kanssa?
Tulos: Tutkimuksessa kävi ilmi, että kyselylomake ei ole oikea väline asenteiden mittaamiseen. Jos haluaa mitata asenteita niin pitää tehdä haastattelututkimus. Tutkimuksessa tuli myös ilmi, että on olemassa yhteys henkilökunnan työvuosissa ja mielenterveys- ja päihdeasioiden puheeksi ottamisen helppoudessa. Aikaisemman tutkimuksen kautta tuli ilmi että, ne asenteet jotka pohjautuvat monia tuhansia vuosia taaksepäin näkyvät hieman vielä 2000 luvulla.
Kyselyn kautta kävi ilmi, että sairaanhoitajat tapaavat useimmiten potilaita joilla on mielenterveys ja päihdeongelmia. Sairaanhoitajilla on myös helpointa ottaa mielenterveys ja päihdeasiat puheeksi potilaiden kanssa. Terveydenhoitaja/kätilö ryhmä yllätti vastaamalla 49,2% että eivät koskaan tapaa mielenterveys- ja päihdepotilaita, ja 1,6% tapaa viikoittain. Tutkimuksessa kävi ilmi myös että, he jotka ovat olleet työelämässä alle vuoden on vaikeinta ottaa mielenterveys ja päihdeasiat potilaiden kanssa puheeksi. Kuudesta kymmeneen vuotta työskennelleet kokivat että on helpointa ottaa nämä asiat puheeksi.