Jos minulta kysytään.. : 5-6-vuotiaiden näkemyksiä ja toiveita uusperheessä asumisesta
Ronkonen, Niina; Horsmanheimo, Johanna (2016)
Ronkonen, Niina
Horsmanheimo, Johanna
Saimaan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016053010871
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016053010871
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää lapsen kokemuksia ja toiveita uusperheessä asumisesta. Tavoitteena oli välittää lapsen kokemusta uusperheen aikuisille lisäten lapsen kuulemista ja sen myötä hänen osallisuuttaan uusperheessä. Tutkimus toteutettiin käyttäen puolistrukturoitua haastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea 5-6-vuotiasta uusperheessä asuvaa lasta, minkä jälkeen lapsen tuottaman tieto käytiin läpi yhdessä lapsen ja hänen uusperheensä aikuisten kanssa.
Tutkimuksessamme käytettiin kvalitatiivista eli laadullista lähestymistapaa. Aineisto analysoitiin käyttämällä induktiivista eli aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tutkimustuloksissa nousi esiin lasten ja aikuisten poikkeava näkemys erityisesti lähivanhemman ja uusperheen kanssa yhdessä tehdyistä asioista. Lapset osasivat nimetä vain vähän tai ei ollenkaan yhteistä tekemistä, kun taas uusperheen aikuiset nimesivät monia asioita, joita puuhailevat lasten tai koko perheen kanssa yhdessä. Uuden aikuisen rooli näyttäytyi sekä lapsille että uusille aikuisille samanlaisena: uudet aikuiset tuntuivat jäävän yhteisen tekemisen suhteen taka-alalle, eikä yhteisiä tekemisen hetkiä ei ihmeemmin löydetty.
Lasten sisarussuhteet näyttäytyivät lapsille tärkeinä ihmissuhteina. Sekä uus- että täyssisarukset olivat niitä, joiden kanssa arjen erilaisia tilanteita jaettiin eniten. Kaikista eniten touhuttiin niiden sisarusten kanssa, jotka olivat lähellä vastaajan omaa ikää. Uusperheen aikuiset havahtuivat haastattelun myötä siihen, että lasta pitäisi jatkossa ottaa nykyistä enemmän huomioon ja häneltä pitäisi kysyä enemmän asioita.
Jatkotutkimuksen aiheena voisi olla lasten kotiosallisuuden selvittäminen lapsiperheissä.
Tutkimuksessamme käytettiin kvalitatiivista eli laadullista lähestymistapaa. Aineisto analysoitiin käyttämällä induktiivista eli aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tutkimustuloksissa nousi esiin lasten ja aikuisten poikkeava näkemys erityisesti lähivanhemman ja uusperheen kanssa yhdessä tehdyistä asioista. Lapset osasivat nimetä vain vähän tai ei ollenkaan yhteistä tekemistä, kun taas uusperheen aikuiset nimesivät monia asioita, joita puuhailevat lasten tai koko perheen kanssa yhdessä. Uuden aikuisen rooli näyttäytyi sekä lapsille että uusille aikuisille samanlaisena: uudet aikuiset tuntuivat jäävän yhteisen tekemisen suhteen taka-alalle, eikä yhteisiä tekemisen hetkiä ei ihmeemmin löydetty.
Lasten sisarussuhteet näyttäytyivät lapsille tärkeinä ihmissuhteina. Sekä uus- että täyssisarukset olivat niitä, joiden kanssa arjen erilaisia tilanteita jaettiin eniten. Kaikista eniten touhuttiin niiden sisarusten kanssa, jotka olivat lähellä vastaajan omaa ikää. Uusperheen aikuiset havahtuivat haastattelun myötä siihen, että lasta pitäisi jatkossa ottaa nykyistä enemmän huomioon ja häneltä pitäisi kysyä enemmän asioita.
Jatkotutkimuksen aiheena voisi olla lasten kotiosallisuuden selvittäminen lapsiperheissä.