Psykiatrisen potilaan tahdonvastaisen hoidon etiikka
Arvola, Marjut; Korhonen, Satu (2016)
Arvola, Marjut
Korhonen, Satu
Turun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016052710322
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016052710322
Tiivistelmä
Opinnäytetyö toteutetaan systemaattista kirjallisuuskatsausta soveltaen, julkaisuja Tulokset-osioon valikoitui 14 (=n) kolmesta eri tietokannasta. Opinnäytetyön tavoitteena on, herättää keskustelua tahdonvastaisen hoidon eettisistä ongelmista. Tarkoituksen on kartoittaa millaisia eettisiä ongelmia tahdonvastaisessa psykiatrisessa hoidossa on.
Tahdonvastainen hoito psykiatrisessa sairaanhoidossa tarkoittaa mielenterveyslaissa asetettua tilannetta, jossa potilasta hoidetaan potilasta tahdosta riippumatta. Tahdonvastaisen hoidon kriteereitä ovat potilaan mielisairaus, tahdonvastaisen hoidon tarve sekä muiden psykiatrisen hoidon palveluiden riittämättömyys. Vuonna 2013 Suomessa hoidettiin 8339 potilasta tahdonvastaisessa hoidossa. Tahdonvastaisen hoidon eettisiä ongelmia ovat esimerkiksi potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittaminen sekä pakkokeinojen käyttö, esimerkiksi eristäminen ja vastentahtoinen lääkitseminen. Tahdonvastaista hoitoa perustellaan sillä, että potilas ei ole itse kykenevä päättämään omasta hoidostaan. Tutkimusten mukaan on osoitettu, että psykiatrisella potilaalla voi olla kyky päätöksen tekoon. Potilaat, joiden hoidossa on käytetty pakkokeinoja kokevat negatiivisia tunteita ja jopa traumaa.
Potilaan oikeudet tahdonvastaisen hoidon aikana turvataan lainsäädännöllä, esimerkiksi Mielenterveyslailla 1990, Lailla potilaan asemasta ja oikeuksista 1992 sekä Lailla terveydenhuollon ammattihenkilöistä 1994. Lainsäädäntö takaa potilaalle esimerkiksi oikeuden valittaa tahdonvastaisesta hoidosta hallinto-oikeuteen ja sen, ettei potilaan itsemääräämisoikeutta ja muita perusoikeuksia rajoiteta enempää kuin on hoidon kannalta tarpeellista.
Tahdonvastainen hoito psykiatrisessa sairaanhoidossa tarkoittaa mielenterveyslaissa asetettua tilannetta, jossa potilasta hoidetaan potilasta tahdosta riippumatta. Tahdonvastaisen hoidon kriteereitä ovat potilaan mielisairaus, tahdonvastaisen hoidon tarve sekä muiden psykiatrisen hoidon palveluiden riittämättömyys. Vuonna 2013 Suomessa hoidettiin 8339 potilasta tahdonvastaisessa hoidossa. Tahdonvastaisen hoidon eettisiä ongelmia ovat esimerkiksi potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittaminen sekä pakkokeinojen käyttö, esimerkiksi eristäminen ja vastentahtoinen lääkitseminen. Tahdonvastaista hoitoa perustellaan sillä, että potilas ei ole itse kykenevä päättämään omasta hoidostaan. Tutkimusten mukaan on osoitettu, että psykiatrisella potilaalla voi olla kyky päätöksen tekoon. Potilaat, joiden hoidossa on käytetty pakkokeinoja kokevat negatiivisia tunteita ja jopa traumaa.
Potilaan oikeudet tahdonvastaisen hoidon aikana turvataan lainsäädännöllä, esimerkiksi Mielenterveyslailla 1990, Lailla potilaan asemasta ja oikeuksista 1992 sekä Lailla terveydenhuollon ammattihenkilöistä 1994. Lainsäädäntö takaa potilaalle esimerkiksi oikeuden valittaa tahdonvastaisesta hoidosta hallinto-oikeuteen ja sen, ettei potilaan itsemääräämisoikeutta ja muita perusoikeuksia rajoiteta enempää kuin on hoidon kannalta tarpeellista.