Hoitohenkilökunnan osaamisen kehittäminen lapsen ja nuoren surun tukijana asiantuntijayhteistyön avulla
Hiltunen, Henna-Riikka (2016)
Hiltunen, Henna-Riikka
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605259820
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605259820
Tiivistelmä
Lapsi tai nuori voi kohdata elämänsä aikana monenlaisia menetyksiä, mutta yksi elämän raskaimmista menetyksistä on läheisen kuolema. Perheenjäsenen kuolema voi olla traumaattinen menetys, jonka vuoksi lapsen ja nuoren turvallisuudentunne kokee suuren järkytyksen. Tutkimukset osoittavat, että vanhempien vakava sairaus tai kuolema vaikuttaa lasten ja nuorten myöhempään psykososiaalisten ongelmien lisääntymiseen. Varhaisella puuttumisella ennaltaehkäistäisiin lasten ja nuorten myöhempi traumatisoituminen ja vähennettäisiin lastensuojelun tarvetta. Hoitohenkilökunnan huomio lapsen tai nuoren surun tukijana korostuu, kun lapsi on kuolevan potilaan lähiomainen.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää hoitohenkilökunnan osaamista lapsen ja nuoren surun tukijana sekä antaa informaatiota surevien lasten ja nuorten vanhemmille, kun lähiomainen on vakavasti sairastunut tai kuollut. Kehittämistehtävänä oli toteuttaa asiantuntijayhteistyön avulla hoitohenkilökunnalle opas lapsen ja nuoren surusta. Kehittämistyö toteutettiin yhdessä Paletti-hankkeen kanssa, joka toimi opinnäytetyön toimeksiantajana.
Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistoimintana, jossa on toimintatutkimuksen piirteitä. Tutkimuksellisen kehittämistoiminnan rinnalle on otettu tuotekehitysprosessiin sisältyvät vaiheet, joiden mukaan opasta kehitettiin. Alkukartoituksena selvitettiin omaisten näkemyksiä lasten ja nuorten saamasta tuesta, surureaktioista ja kehittämisehdotuksista. Opas kehitettiin omaisilta ja asiantuntijoilta saatujen tietojen avulla ja lisäksi tehtiin kehittävä vertaiskäynti Terhokotiin.
Hoitajat kokevat usein osaamattomuutta ja riittämättömyyttä kuolevan potilaan hoitotyössä, kun lähiomaisena on lapsi tai nuori. Erityisesti lisääntyneet kotisaattohoidot koetaan haasteellisiksi. Hoitajat tarvitsevat koulutusta osaamisen kehittämiseksi lasten ja nuorten surun tukijana ja työnohjausta työssä jaksamisen tueksi. Jatkossa on syytä panostaa lasten ja nuorten huomioimiseen ja toimintamallin kehittämiseen kuolevan potilaan hoitotyössä. Moniammatillisten verkostojen kehittämistä täytyisi vahvistaa yli organisaatiorajojen, jotta pystyttäisiin ennaltaehkäisemään lasten ja nuorten myöhempi traumatisoituminen.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää hoitohenkilökunnan osaamista lapsen ja nuoren surun tukijana sekä antaa informaatiota surevien lasten ja nuorten vanhemmille, kun lähiomainen on vakavasti sairastunut tai kuollut. Kehittämistehtävänä oli toteuttaa asiantuntijayhteistyön avulla hoitohenkilökunnalle opas lapsen ja nuoren surusta. Kehittämistyö toteutettiin yhdessä Paletti-hankkeen kanssa, joka toimi opinnäytetyön toimeksiantajana.
Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistoimintana, jossa on toimintatutkimuksen piirteitä. Tutkimuksellisen kehittämistoiminnan rinnalle on otettu tuotekehitysprosessiin sisältyvät vaiheet, joiden mukaan opasta kehitettiin. Alkukartoituksena selvitettiin omaisten näkemyksiä lasten ja nuorten saamasta tuesta, surureaktioista ja kehittämisehdotuksista. Opas kehitettiin omaisilta ja asiantuntijoilta saatujen tietojen avulla ja lisäksi tehtiin kehittävä vertaiskäynti Terhokotiin.
Hoitajat kokevat usein osaamattomuutta ja riittämättömyyttä kuolevan potilaan hoitotyössä, kun lähiomaisena on lapsi tai nuori. Erityisesti lisääntyneet kotisaattohoidot koetaan haasteellisiksi. Hoitajat tarvitsevat koulutusta osaamisen kehittämiseksi lasten ja nuorten surun tukijana ja työnohjausta työssä jaksamisen tueksi. Jatkossa on syytä panostaa lasten ja nuorten huomioimiseen ja toimintamallin kehittämiseen kuolevan potilaan hoitotyössä. Moniammatillisten verkostojen kehittämistä täytyisi vahvistaa yli organisaatiorajojen, jotta pystyttäisiin ennaltaehkäisemään lasten ja nuorten myöhempi traumatisoituminen.