Kulttuuripalvelujen hankintaprosessin kartoitus julkisella sektorilla Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson alueella
Korpela, Toni (2016)
Korpela, Toni
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605259819
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605259819
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa Kaakkois-Suomen sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden kulttuuripalveluiden hankinta ikääntyneiden hyvinvointia varten. Tutkimus toimii osana Työtä nuorille ja hyvinvointia ikääntyneille kulttuurista - hanketta, jonka tavoitteena on lisätä kulttuuri- ja hyvinvointialojen välistä yhteistyötä siten, että nuorille luovien alojen osaajille tarjotaan mahdollisuus työllistyä ikäihmisten parissa ja kulttuurin avulla lisätään ikääntyneiden hyvinvointia. Tutkimuksen teoriapohja nojaa aiempiin tutkimuksiin, jotka käsittelevät kulttuurin ja hyvinvoinnin välistä yhteyttä sekä Suomen hankintalakiin.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ketkä kohdeorganisaatioissa päättävät kulttuuri-palveluiden hankinnasta, mitkä tekijät päätöksiin vaikuttavat ja millaiset ovat rahalliset resurssit, jotka organisaatioilla on käytettävissä hankintaa varten. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelemalla hankkeen yhteyshenkilöitä neljästä eri sosiaali- ja terveyspiirin organisaatiosta. Teemahaastattelun kysymykset käsittelivät moniulotteisesti hankintaa, sen tarvetta, suunnittelua sekä käytännön toteutusta. Lisäksi käsiteltiin myös kulttuurin merkitystä ikääntyneiden hoitopalveluissa ja niiden nauttimaa arvostusta yleisellä tasolla, sekä tulevaisuuden näkymiä. Haastateltavilta pyydettiin myös esimerkkejä aiemmista kulttuurihankinnoista ja niiden sopimus- ja maksumalleista. Lopuksi haastatteluiden tulokset kerättiin yhteen analysointia ja vertailua varten.
Teemahaastatteluiden tulosten perusteella kulttuuripalveluiden hankinta rahallista vastiketta vastaan on hyvinvointialalla vielä varsin vähäistä ja suorahankinnalla toteutettua. Julkisen ja kolmannen sektorin yhdistysten taloudelliset rajoitteet, sekä toisaalta myös vapaaehtoistoiminta hankaloittavat hankintaa ja vaikeuttavat toimintamallin löytämistä, jossa kulttuuripalveluiden tarve kohtaisi kysynnän. Tästä huolimatta tulevaisuudessa tullaan todennäköisesti näkemään enemmän ikäihmisten omatoimista hankintaa, kun suuret ikäluokat, joilla on enemmän varallisuutta, siirtyvät ennen pitkää palvelukoteihin. Kulttuurintuottajien on omalla osaamisellaan vakuutettava hyvinvointialan tahot heidän kyvystään luoda taiteen avulla hyvinvointia. Koska kulttuuripalveluiden budjetit ovat niin pienet, on palveluntarjoajien syytä harkita alustavasti vaihtoehtoisesti esim. työnäytettä.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ketkä kohdeorganisaatioissa päättävät kulttuuri-palveluiden hankinnasta, mitkä tekijät päätöksiin vaikuttavat ja millaiset ovat rahalliset resurssit, jotka organisaatioilla on käytettävissä hankintaa varten. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelemalla hankkeen yhteyshenkilöitä neljästä eri sosiaali- ja terveyspiirin organisaatiosta. Teemahaastattelun kysymykset käsittelivät moniulotteisesti hankintaa, sen tarvetta, suunnittelua sekä käytännön toteutusta. Lisäksi käsiteltiin myös kulttuurin merkitystä ikääntyneiden hoitopalveluissa ja niiden nauttimaa arvostusta yleisellä tasolla, sekä tulevaisuuden näkymiä. Haastateltavilta pyydettiin myös esimerkkejä aiemmista kulttuurihankinnoista ja niiden sopimus- ja maksumalleista. Lopuksi haastatteluiden tulokset kerättiin yhteen analysointia ja vertailua varten.
Teemahaastatteluiden tulosten perusteella kulttuuripalveluiden hankinta rahallista vastiketta vastaan on hyvinvointialalla vielä varsin vähäistä ja suorahankinnalla toteutettua. Julkisen ja kolmannen sektorin yhdistysten taloudelliset rajoitteet, sekä toisaalta myös vapaaehtoistoiminta hankaloittavat hankintaa ja vaikeuttavat toimintamallin löytämistä, jossa kulttuuripalveluiden tarve kohtaisi kysynnän. Tästä huolimatta tulevaisuudessa tullaan todennäköisesti näkemään enemmän ikäihmisten omatoimista hankintaa, kun suuret ikäluokat, joilla on enemmän varallisuutta, siirtyvät ennen pitkää palvelukoteihin. Kulttuurintuottajien on omalla osaamisellaan vakuutettava hyvinvointialan tahot heidän kyvystään luoda taiteen avulla hyvinvointia. Koska kulttuuripalveluiden budjetit ovat niin pienet, on palveluntarjoajien syytä harkita alustavasti vaihtoehtoisesti esim. työnäytettä.