Mentorointi ikääntyvän hoitotyöntekijän työhyvinvointia tukevana menetelmänä : katsaus kirjallisuuteen
Christian, Laura; Klemola, Emma (2016)
Christian, Laura
Klemola, Emma
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605249592
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605249592
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata mentoroinnin vaikutuksia ikääntyvän hoitotyöntekijän työhyvinvointiin. Opinnäytetyö kytkeytyy VIVA – Virtaa vanhustyöhön hankkeeseen, jonka tavoitteena on edistää vanhuspalveluissa työskentelevän ikääntyvän henkilöstön työssäjaksamista. Tavoitteena on, että opinnäytetyön tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää ikääntyvien hoitotyöntekijöiden työhyvinvoinnin kehittämisessä niin yksilö kuin organisaatiotasolla sekä käytännön hoitotyössä että hoitotyön johtamisen työvälineenä. Aineisto koostui kansainvälisistä tutkimusartikkeleista (n = 6), jotka analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin menetelmin.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että mentorointi tukee ikääntyvän hoitotyöntekijän työhyvinvointia. Tunnustuksen saaminen, ammatillinen kehittyminen, tehtävän merkityksellisyys ja kollegiaalinen vuorovaikutus olivat mentorin työhyvinvointia tukevia tekijöitä. Mentorin rooli tarjosi kokeneelle hoitotyöntekijälle mahdollisuuden jakaa osaamistaan ja hiljaista tietoaan seuraaville hoitajasukupolville. Samalla mentori koki työnsä palkitsevaksi ja merkitykselliseksi.
Mentorointi on ilmiönä vahvasti läsnä hoitotyössä, jonka luonteeseen kuuluvat mentori-noviisi suhteet uran eri vaiheissa. Mentorointi toimii myös hyvänä hoitotyöntekijän työhyvinvoinnin tukemisen menetelmänä. Siksi mentoroinnin tunnustaminen ja kehittäminen hoitotyön johtamisen ja resurssien kohdentamisen kautta on sijoittamista mentoreiden ja ikääntyvien hoitotyöntekijöiden työhyvinvointiin. Opinnäytetyön perusteella on tarpeen jatkaa erityisesti suomalaista hoitotieteellistä tutkimusta mentoroinnin vaikutuksista työhyvinvointiin mentorin näkökulmasta.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että mentorointi tukee ikääntyvän hoitotyöntekijän työhyvinvointia. Tunnustuksen saaminen, ammatillinen kehittyminen, tehtävän merkityksellisyys ja kollegiaalinen vuorovaikutus olivat mentorin työhyvinvointia tukevia tekijöitä. Mentorin rooli tarjosi kokeneelle hoitotyöntekijälle mahdollisuuden jakaa osaamistaan ja hiljaista tietoaan seuraaville hoitajasukupolville. Samalla mentori koki työnsä palkitsevaksi ja merkitykselliseksi.
Mentorointi on ilmiönä vahvasti läsnä hoitotyössä, jonka luonteeseen kuuluvat mentori-noviisi suhteet uran eri vaiheissa. Mentorointi toimii myös hyvänä hoitotyöntekijän työhyvinvoinnin tukemisen menetelmänä. Siksi mentoroinnin tunnustaminen ja kehittäminen hoitotyön johtamisen ja resurssien kohdentamisen kautta on sijoittamista mentoreiden ja ikääntyvien hoitotyöntekijöiden työhyvinvointiin. Opinnäytetyön perusteella on tarpeen jatkaa erityisesti suomalaista hoitotieteellistä tutkimusta mentoroinnin vaikutuksista työhyvinvointiin mentorin näkökulmasta.