Wildlife Estates -tunnus ja kokemuksia suomalaisilta tiloilta
Ruuska, Timo (2016)
Ruuska, Timo
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605178310
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605178310
Tiivistelmä
Wildlife Estates on Euroopan maanomistajajärjestön koordinoima ja EU:n tukema ohjelma, jonka tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä ekologisesti kestävällä luonnonvarojen käytöllä ja hoidolla. Tarkoituksena on luoda sellaisten tilojen verkosto, joissa noudatetaan kestävän luonnon- ja riistanhoidon periaatteita, sillä maanomistajat, viljelijät ja metsästäjät ovat tärkeässä asemassa luonnon monimuotoisuuden suojelussa. Ohjelmasta myönnettävä tunnus on osoitus siitä, että sen saaja tekee aktiivista luonnon- ja riistanhoitotyötä alueellaan. Wildlife Estates -ohjelma on toiminut vuodesta 2003 lähtien ja tunnuksen saaneiden tilojen määrä on kasvanut tasaisesti koko ajan. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on esitellä Wildlife Estates -ohjelmaa sekä herättää kiinnostusta sitä kohtaan. Lisäksi opinnäytetyössä selvitetään jo tunnuksen saaneiden suomalaisten tilojen kokemuksia. Janakkalassa sijaitsevaa Wanantaan kartanoa käsitellään työssä tarkemmin. Tutkimusmenetelmäksi tässä työssä valikoitui kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, joka toteutettiin teemahaastatteluna.
Haastattelututkimuksessa selvitettiin tilojen intressejä hakea tunnusta, kokemuksia hakuprosessista ja mallitilana toimimisesta, tunnuksen tuomaa hyötyä ja kaupallista arvoa sekä kehitysideoita. Vastausprosentti osoittautui tutkimuksessa hyväksi, kun kahdeksasta tunnuksen saaneesta tilasta kuusi osallistui tutkimukseen. Tutkimustuloksista ilmenee, että suhtautuminen ja kokemukset Wildlife Estates -ohjelmaa kohtaan ovat pääasiassa positiivisia. Enimmäkseen tunnusta haetaan, koska halutaan ulkopuolista tunnustusta tehdylle työlle luonnon, riistan ja monimuotoisuuden hyväksi. Tunnuksen hakemisen koettiin olevan opettavainen prosessi ja rohkaisevan ajattelemaan tilan hoitoa uudella tavalla. Tunnuksella ei nähdä olevan juurikaan kaupallista arvoa Suomen olosuhteissa.
Tutkimuksen myötä syntyi hyvä yleiskuva tilojen kokemuksista tutkittavasta aiheesta. Haastattelujen perusteella kehitettävää ilmenee lähinnä tunnuksen myöntämisen jälkeisessä yhteydenpidossa. Tilat kaipaavat tiiviimpää yhteistyötä ja tiedon vaihtoa Wildlife Estates -organisaation ja toisten tunnuksen saaneiden tilojen kesken. Haastateltavien kokemukset olivat hyvin samansuuntaisia ja korkean vastausprosentin perusteella tutkimuksen tulokset edustavat hyvin tutkittavan joukon näkökantaa. Tulevaisuudessa tilojen määrän lisääntyessä on mahdollista tutkia suurempaa joukkoa ja tällöin on paremmat edellytykset tehdä myös kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusta.
Haastattelututkimuksessa selvitettiin tilojen intressejä hakea tunnusta, kokemuksia hakuprosessista ja mallitilana toimimisesta, tunnuksen tuomaa hyötyä ja kaupallista arvoa sekä kehitysideoita. Vastausprosentti osoittautui tutkimuksessa hyväksi, kun kahdeksasta tunnuksen saaneesta tilasta kuusi osallistui tutkimukseen. Tutkimustuloksista ilmenee, että suhtautuminen ja kokemukset Wildlife Estates -ohjelmaa kohtaan ovat pääasiassa positiivisia. Enimmäkseen tunnusta haetaan, koska halutaan ulkopuolista tunnustusta tehdylle työlle luonnon, riistan ja monimuotoisuuden hyväksi. Tunnuksen hakemisen koettiin olevan opettavainen prosessi ja rohkaisevan ajattelemaan tilan hoitoa uudella tavalla. Tunnuksella ei nähdä olevan juurikaan kaupallista arvoa Suomen olosuhteissa.
Tutkimuksen myötä syntyi hyvä yleiskuva tilojen kokemuksista tutkittavasta aiheesta. Haastattelujen perusteella kehitettävää ilmenee lähinnä tunnuksen myöntämisen jälkeisessä yhteydenpidossa. Tilat kaipaavat tiiviimpää yhteistyötä ja tiedon vaihtoa Wildlife Estates -organisaation ja toisten tunnuksen saaneiden tilojen kesken. Haastateltavien kokemukset olivat hyvin samansuuntaisia ja korkean vastausprosentin perusteella tutkimuksen tulokset edustavat hyvin tutkittavan joukon näkökantaa. Tulevaisuudessa tilojen määrän lisääntyessä on mahdollista tutkia suurempaa joukkoa ja tällöin on paremmat edellytykset tehdä myös kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusta.