Sosiaali- ja nuorisoalan ammattilaisten näkemyksiä taidelähtöisestä toiminnasta, osana sosiaalista kuntoutusta
Parviainen, Tarja (2016)
Parviainen, Tarja
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605167967
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605167967
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoitus ja tavoite oli selvittää sosiaali- ja nuorisoalan ammattilaisten näkemyksiä taiteeseen perustuvasta toiminnasta suhteessa sosiaaliseen kuntoutukseen. Lisäksi pohdin, miten taidetoimintaa voidaan hyödyntää syrjäytymisuhan alla olevien nuorten parissa sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi sekä syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi, sosiaalisessa kuntouttamisessa. Keskityin pääsääntöisesti ryhmille tarkoitettuun toimintaan.
Tenho, eli elämäntaitoja nuorille taiteen keinoin -hankeessa tarkastellaan eri taidemenetelmillä ilman työ- ja opiskelupaikkaa olevien nuorten tukemisen mahdollisuuksia, nuorten ohjaus- ja palveluverkostojen suhdetta toimintaan ja taidelähtöisen toiminnan vaikuttavuutta. Haastattelin yhteensä viittä sosiaali- ja nuorisoalan ammattilaista Kajaanista, Tampereelta, Vantaalta ja Varkaudesta. Hankkeen tutkimus- ja koulutusosuuden toteuttavat Nuorisotutkimusseura ja Laurea-ammattikorkeakoulu.
Toteutin opinnäytetyön laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineiston keruu suoritettiin teemahaastatteluna, puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Opinnäytetyöni on teoriaohjaava analyysi, jossa vertasin sosiaali- ja nuorisoalan ammattilaisten vastauksia teoriaan ja aikaisempiin tutkimuksiin/kokemuksiin aiheesta.
Taidetoiminnan mahdollisuudet sosiaalisessa kuntoutuksessa koettiin hyväksi sekä sosiaali- että nuorisotyön ammattilaisten parissa. Taidetoiminta todettiin hyväksi välineeksi ryhmätoiminnassa. Sosiaali- ja nuorisotyön ammattilaisten kokemukset ja näkemykset taidetoiminnan soveltuvuudesta osaksi sosiaalista kuntoutusta vastaavat hyvin pitkälti kokemus- ja teoriatietoa aiheesta.
Sosiaali- ja nuorisoalan ammattilaiset nostivat haasteina taidetoiminnalle, osana sosiaalista kuntoutusta, samankaltaisia asioita, kuin, mitä ammattilaiset lastensuojelun puolella. Lastensuojelussa luovuuden potentiaalia syövät kiire ja resurssipula. Asiakasmäärät työntekijää kohden ovat liian suuria, henkilökunnan vaihtuvuus on suuri, sekä alalla on paljon epäpäteviä työntekijöitä.
Saatujen tulosten perusteella sosiaali- ja nuorisoalan ammattilaisten ajatukset ja näkemykset tulisi huomioida jatkossa alan ammattilaisten koulutuksia suunniteltaessa, jotta taidelähtöiset menetelmät ja tarvittava tietotaito saataisiin osaksi sosiaalista kuntoutusta niin toimintaa ohjaaville kuin toimintaa järjestäville henkilöille.
Tenho, eli elämäntaitoja nuorille taiteen keinoin -hankeessa tarkastellaan eri taidemenetelmillä ilman työ- ja opiskelupaikkaa olevien nuorten tukemisen mahdollisuuksia, nuorten ohjaus- ja palveluverkostojen suhdetta toimintaan ja taidelähtöisen toiminnan vaikuttavuutta. Haastattelin yhteensä viittä sosiaali- ja nuorisoalan ammattilaista Kajaanista, Tampereelta, Vantaalta ja Varkaudesta. Hankkeen tutkimus- ja koulutusosuuden toteuttavat Nuorisotutkimusseura ja Laurea-ammattikorkeakoulu.
Toteutin opinnäytetyön laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineiston keruu suoritettiin teemahaastatteluna, puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Opinnäytetyöni on teoriaohjaava analyysi, jossa vertasin sosiaali- ja nuorisoalan ammattilaisten vastauksia teoriaan ja aikaisempiin tutkimuksiin/kokemuksiin aiheesta.
Taidetoiminnan mahdollisuudet sosiaalisessa kuntoutuksessa koettiin hyväksi sekä sosiaali- että nuorisotyön ammattilaisten parissa. Taidetoiminta todettiin hyväksi välineeksi ryhmätoiminnassa. Sosiaali- ja nuorisotyön ammattilaisten kokemukset ja näkemykset taidetoiminnan soveltuvuudesta osaksi sosiaalista kuntoutusta vastaavat hyvin pitkälti kokemus- ja teoriatietoa aiheesta.
Sosiaali- ja nuorisoalan ammattilaiset nostivat haasteina taidetoiminnalle, osana sosiaalista kuntoutusta, samankaltaisia asioita, kuin, mitä ammattilaiset lastensuojelun puolella. Lastensuojelussa luovuuden potentiaalia syövät kiire ja resurssipula. Asiakasmäärät työntekijää kohden ovat liian suuria, henkilökunnan vaihtuvuus on suuri, sekä alalla on paljon epäpäteviä työntekijöitä.
Saatujen tulosten perusteella sosiaali- ja nuorisoalan ammattilaisten ajatukset ja näkemykset tulisi huomioida jatkossa alan ammattilaisten koulutuksia suunniteltaessa, jotta taidelähtöiset menetelmät ja tarvittava tietotaito saataisiin osaksi sosiaalista kuntoutusta niin toimintaa ohjaaville kuin toimintaa järjestäville henkilöille.