Tutkija-kehittäjä roolia etsimässä - Kohtaamisia sukupuolien moninaisuuden viitekehyksessä
Pesonen, Saara (2016)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605167949
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605167949
Tiivistelmä
Pian opintojeni alettua liityin mukaan Transforces-hankkeeseen (nykyisin ryhmä, mutta puhun siitä
työssäni hankkeena), jonka alkutaipaleen toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa ja havainnoinnissa
olin mukana. Humanistinen ammattikorkeakoulu (Humak) tilasi opinnäytetyöni, jonka tarkoituksena oli
toimia yhteisöpedagogien käsikirjana sukupuolien moninaisuuden kohtaamiseen. Opinnäytetyön tekoprosessin
edetessä tulokulma työlleni kuitenkin muuttui ja tarkastelun kohteeksi vaihtui oma tutkijakehittäjän
roolini sukupuolien moninaisuuden viitekehyksessä, jossa kohtaamisilla oli suuri merkitys.
Pyrin tutkielmani avulla löytämään vastauksia siihen, miten edistän sensitiivisiä kohtaamisia ja yhdenvertaisuutta
ja miten löydän oman roolini tutkijana, kehittäjänä ja kouluttajana sukupuolien moninaisuuden
viitekehyksessä ja mahdollisesti myös muissa konteksteissa. Työ on suunnattu yhteisöpedagogeille
tai vastaavan alan ihmisille, ja sen tarkoituksena on antaa ohjeita ja jakaa oppimiskokemuksia, jotka
toivottavasti helpottavat kohtaamisia ja vastaavanlaisen tutkimuksen tekoa.
Opinnäytetyöni tärkein tulkintatapa on kertomuksen tutkimus. Sillä on vaikutusta niin haastatteluihin
kuin koko opinnäytetyöhönkin. Hyödynnän työssäni myös laadullista ja toimintatutkimuksellista otetta.
Aineistonkeruumenetelminä käytin osallistuvaa havainnointia, jonka suoritin pääosin Transforceshankkeessa,
kenttäpäiväkirjaa, jota pidin osallistuvan havainnointini aikana, haastattelupäiväkirjaa, jota
kirjoitin haastatteluprosessin ollessa käynnissä sekä kokemusasiantuntijoille ja alan ammattilaisille
pitämiäni teemahaastatteluja. Aineiston analyysi kulkee mukana koko opinnäytetyöni ajan, joten sille ei
ole olemassa erillistä lukua.
Sukupuolien moninaisuutta kuvaava kieli elää ja muokkautuu jatkuvasti. Opinnäytetyöni liitteenä on
ajankohtainen lista tämän hetkisestä terminologiasta, jota käytän tutkielmassani. Tutustuin terminologiaan
osallistuvan havainnoinnin ja aiheesta kirjoitetun teoriatiedon avulla, mutta parhaimmat oppini sain
haastatteluista. Niiden avulla löysin väyliä, joista sanastoa saattoi opiskella. Opinnäytetyössäni on kolme
haastattelua: kokemusasiantuntijan, nuorisotyönohjaaja/kokemusasiantuntijan ja työnohjaaja/
kouluttajan. Haastattelupäiväkirjani avulla kerron niistä haasteista, joita tämän kaltaisen tutkimuksen
tekoon saattaa liittyä.
Kerron työssäni kolmesta pitämästäni koulutustilaisuudesta, joiden tarkoituksena on kehitysideoineen
tarjota muissa konteksteissa hyödynnettäviä malleja, joita voi kehittää. Dialogisuudella ja vuorovaikutuksella
on paljon merkitystä niin koulutustilaisuuksissa kuin koko oppimispolullani, jonka kuvaus opinnäytetyöni
on. Jos lähtisin tekemään vastaavanlaista tutkimusta uudestaan, valitsisin yhdeksi menetelmäksi
taistelevan tutkimuksen. Haasteista huolimatta oman roolini etsiminen ja löytäminen juuri tämän
kaltaisen opinnäytetyön kautta on ollut palkitsevaa ja uskon työlläni olevan merkitystä myös muille.
työssäni hankkeena), jonka alkutaipaleen toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa ja havainnoinnissa
olin mukana. Humanistinen ammattikorkeakoulu (Humak) tilasi opinnäytetyöni, jonka tarkoituksena oli
toimia yhteisöpedagogien käsikirjana sukupuolien moninaisuuden kohtaamiseen. Opinnäytetyön tekoprosessin
edetessä tulokulma työlleni kuitenkin muuttui ja tarkastelun kohteeksi vaihtui oma tutkijakehittäjän
roolini sukupuolien moninaisuuden viitekehyksessä, jossa kohtaamisilla oli suuri merkitys.
Pyrin tutkielmani avulla löytämään vastauksia siihen, miten edistän sensitiivisiä kohtaamisia ja yhdenvertaisuutta
ja miten löydän oman roolini tutkijana, kehittäjänä ja kouluttajana sukupuolien moninaisuuden
viitekehyksessä ja mahdollisesti myös muissa konteksteissa. Työ on suunnattu yhteisöpedagogeille
tai vastaavan alan ihmisille, ja sen tarkoituksena on antaa ohjeita ja jakaa oppimiskokemuksia, jotka
toivottavasti helpottavat kohtaamisia ja vastaavanlaisen tutkimuksen tekoa.
Opinnäytetyöni tärkein tulkintatapa on kertomuksen tutkimus. Sillä on vaikutusta niin haastatteluihin
kuin koko opinnäytetyöhönkin. Hyödynnän työssäni myös laadullista ja toimintatutkimuksellista otetta.
Aineistonkeruumenetelminä käytin osallistuvaa havainnointia, jonka suoritin pääosin Transforceshankkeessa,
kenttäpäiväkirjaa, jota pidin osallistuvan havainnointini aikana, haastattelupäiväkirjaa, jota
kirjoitin haastatteluprosessin ollessa käynnissä sekä kokemusasiantuntijoille ja alan ammattilaisille
pitämiäni teemahaastatteluja. Aineiston analyysi kulkee mukana koko opinnäytetyöni ajan, joten sille ei
ole olemassa erillistä lukua.
Sukupuolien moninaisuutta kuvaava kieli elää ja muokkautuu jatkuvasti. Opinnäytetyöni liitteenä on
ajankohtainen lista tämän hetkisestä terminologiasta, jota käytän tutkielmassani. Tutustuin terminologiaan
osallistuvan havainnoinnin ja aiheesta kirjoitetun teoriatiedon avulla, mutta parhaimmat oppini sain
haastatteluista. Niiden avulla löysin väyliä, joista sanastoa saattoi opiskella. Opinnäytetyössäni on kolme
haastattelua: kokemusasiantuntijan, nuorisotyönohjaaja/kokemusasiantuntijan ja työnohjaaja/
kouluttajan. Haastattelupäiväkirjani avulla kerron niistä haasteista, joita tämän kaltaisen tutkimuksen
tekoon saattaa liittyä.
Kerron työssäni kolmesta pitämästäni koulutustilaisuudesta, joiden tarkoituksena on kehitysideoineen
tarjota muissa konteksteissa hyödynnettäviä malleja, joita voi kehittää. Dialogisuudella ja vuorovaikutuksella
on paljon merkitystä niin koulutustilaisuuksissa kuin koko oppimispolullani, jonka kuvaus opinnäytetyöni
on. Jos lähtisin tekemään vastaavanlaista tutkimusta uudestaan, valitsisin yhdeksi menetelmäksi
taistelevan tutkimuksen. Haasteista huolimatta oman roolini etsiminen ja löytäminen juuri tämän
kaltaisen opinnäytetyön kautta on ollut palkitsevaa ja uskon työlläni olevan merkitystä myös muille.