Koagulaatio-olosuhteiden vaikutus humuksen poistoon
Anttila, Karoliina (2016)
Anttila, Karoliina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605157893
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605157893
Tiivistelmä
Tässä työssä testattiin koagulaatio-olosuhteiden vaikutusta humuksen poistoon. Koagulointi suoritettiin vertaamalla pH:n, koagulointiajan ja koagulointiliuoksen vaikutuksia koagulaation onnistumiseen. Koagulointi tehtiin käyttämällä rautakoagulanttia eli kidevedellisen rauta(III)sulfaatin vesiliuosta. pH-säädöt tehtiin käyttämällä lipeää, jota lisäämällä koagulantin happamaksi tekemä vesi voitiin säätää neutraalimmalle pH-alueelle. Koaguloinnin jälkeen näytteistä mitattiin rautapitoisuus käyttämällä liekkitekniikalla toimivaa atomiabsorptiospektrofotometriä (FAAS). Koaguloiduista näytteistä määritettiin myös kemiallinen hapenkulutus CODMn, joka kuvastaa veden sisältämien orgaanisten aineiden määrää, eli tässä tapauksessa sitä, kuinka paljon humusta on koaguloitu pois vedestä. Happamasta jäännösvedestä poistettiin rautaa saostamalla sitä poltetulla kalkilla CaO. Kalkkisaostuksen jälkeen analysoitiin jälleen rautapitoisuus kalkkisaostuksen tehokkuuden määrittämiseksi. Muuttujina käytettiin koagulantin määrää, pH:ta sekä koagulointiaikaa. Tulosten mukaan parhaiten humusta ja rautaa poistui vedestä säätämällä pH alueelle 5-6. Todettiin, että liuoksen pH-lukua säätämällä humusta saatiin poistettua vedestä todella hyvin. Jos pH:ta ei säädetty ennen koagulointia, saattoi se laskea jopa tasolle 3, jopa hieman alle. Koagulointi oli huomattavasti hitaampaa veden jäädessä sameaksi pitkäksi aikaa. Veden esialkalointi parantaa selvästi humuksen erottumista ja mahdollistaa myös pienempien kalkkimäärien käytön jäännösraudan saostuksessa.