Sosiaalikuraattorien käsityksiä varusmiesten henkisestä hyvinvoinnista : tutkielma varusmiesten henkisen hyvinvoinnin edistämiseksi
Mikola, Petra; Sarvanto, Salla Maria (2016)
Mikola, Petra
Sarvanto, Salla Maria
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605157850
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605157850
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tarkasteli Puolustusvoimien sosiaalikuraattorien käsityksiä varusmiesten henkisestä hyvinvoinnista. Tavoitteena oli selvittää joukko-osastojen sosiaalikuraattorien käsityksiä varusmiesten henkisen hyvinvoinnin tilasta sekä miten henkistä hyvinvointia voitaisiin edistää. Tutkimuskysymykset kartoittivat sosiaalikuraattorien käsityksiä 1) varusmiesten henkisen hyvinvoinnin tilasta 2) mielekkäästä, positiivisesta ja yksilöä kehittävästä palvelusajasta 3) varusmiesten henkiseen hyvinvointiin ja mielenterveyteen negatiivisesti vaikuttavista tekijöistä ja 4) varusmiesten henkisen hyvinvoinnin edistämisestä.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkielmana. Aineisto kerättiin sähköisesti yhdeksältä Puolustusvoimien sosiaalikuraattorilta. Haastattelumenetelmänä käytettiin yksilöteemahaastattelua ja aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teemoittelua.
Sosiaalikuraattorit kokivat varusmiespalveluksen nautittavuuden yksilöllisenä ja varusmiehen asenteesta riippuvaisena. Itsensä toteuttamista, vaikuttamista ja paneutumista siviiliasioihin pidettiin rajoitettuna, kun taas paneutuminen varusmiehen rooliin koettiin velvollisuutena. Varusmiehen taustan, nuoruuden ja palveluksen katsottiin vaikuttavan itsevarmuuteen ja itsensä hyväksymiseen. Nuorten vuorovaikutustaitojen koettiin heikentyneen yleisesti. Vuorovaikutusta sotilastovereiden ja siviilielämän yhteisön kanssa pidettiin pääsääntöisesti voimavarana. Varusmiesten ja esimiesten välistä vuorovaikutusta pidettiin etäisenä, ja osa oli huolissaan esimiesten asenteista varusmiehiä kohtaan. Varusmiehen sopeutumista tukevina tekijöinä pidettiin mm. sosiaalisia taitoja, tehtävien mielekkyyttä ja positiivista ilmapiiriä. Sopeutumisen riskitekijöiksi koettiin mm. vetäytyneisyys, mielenterveysongelmat ja ohjeiden joustamattomuus.
Päätelmä on se, että sosiaalikuraattorien käsitysten mukaan varusmiesten henkisen hyvinvoinnin heikentyminen liittyy yhteiskunnallisiin seikkoihin. Varusmiesten sopeutumisvaikeudet ovat lisääntyneet, koska varusmiespalveluksen ja yhteiskunnan väliset eroavaisuudet ovat kasvaneet. Keskeinen päätelmä kehittämistarpeista on, että varusmiesten henkisen hyvinvoinnin edistäminen edellyttää palveluksen yksilöllistämistä. Lisäksi tuen tehostamisella palveluksen aikana sekä yhteiskunnassa ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä voidaan tukea varusmiesten henkistä hyvinvointia.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkielmana. Aineisto kerättiin sähköisesti yhdeksältä Puolustusvoimien sosiaalikuraattorilta. Haastattelumenetelmänä käytettiin yksilöteemahaastattelua ja aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teemoittelua.
Sosiaalikuraattorit kokivat varusmiespalveluksen nautittavuuden yksilöllisenä ja varusmiehen asenteesta riippuvaisena. Itsensä toteuttamista, vaikuttamista ja paneutumista siviiliasioihin pidettiin rajoitettuna, kun taas paneutuminen varusmiehen rooliin koettiin velvollisuutena. Varusmiehen taustan, nuoruuden ja palveluksen katsottiin vaikuttavan itsevarmuuteen ja itsensä hyväksymiseen. Nuorten vuorovaikutustaitojen koettiin heikentyneen yleisesti. Vuorovaikutusta sotilastovereiden ja siviilielämän yhteisön kanssa pidettiin pääsääntöisesti voimavarana. Varusmiesten ja esimiesten välistä vuorovaikutusta pidettiin etäisenä, ja osa oli huolissaan esimiesten asenteista varusmiehiä kohtaan. Varusmiehen sopeutumista tukevina tekijöinä pidettiin mm. sosiaalisia taitoja, tehtävien mielekkyyttä ja positiivista ilmapiiriä. Sopeutumisen riskitekijöiksi koettiin mm. vetäytyneisyys, mielenterveysongelmat ja ohjeiden joustamattomuus.
Päätelmä on se, että sosiaalikuraattorien käsitysten mukaan varusmiesten henkisen hyvinvoinnin heikentyminen liittyy yhteiskunnallisiin seikkoihin. Varusmiesten sopeutumisvaikeudet ovat lisääntyneet, koska varusmiespalveluksen ja yhteiskunnan väliset eroavaisuudet ovat kasvaneet. Keskeinen päätelmä kehittämistarpeista on, että varusmiesten henkisen hyvinvoinnin edistäminen edellyttää palveluksen yksilöllistämistä. Lisäksi tuen tehostamisella palveluksen aikana sekä yhteiskunnassa ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä voidaan tukea varusmiesten henkistä hyvinvointia.