Juhani Harri: Lumikuningatar (1968) : Esinekoostetaideteoksen tutkimus ja konservointi
Jaaranen, Ilona (2016)
Jaaranen, Ilona
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605137751
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605137751
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena on Juhani Harrin esinekoostetaideteoksen Lumikuningattaren tutkimus ja konservointi. Teos ajoittuu vuodelle 1968, ja se on Harrin taiteelle tyypillinen laatikkoteos, jossa suojalasillisen laatikon sisälle on luotu sommitelma löytöesineistä. Lumikuningatar-teoksen kompositio sisältää eläinten luita, pitsipaidan ja kipsiliitulaastin, jota on kaadettu ja levitetty laatikon sisäpintojen, sekä osittain esineiden päälle. Teoksen ulkonäkö on kulunut; pitsipaidassa on repeämiä, luut ovat kuluneet ja kipsiliitulaastissa on useita halkeamia ja muutama puutoskohta. Opinnäytetyöni tärkeimpänä osana on teoksen kunnon arvioiminen ja siinä esiintyvien kulumien ja vaurioiden erottaminen taiteilijan intentiosta. Tutustuin Juhani Harrin käyttämiin materiaaleihin ja aikaisempiin konservointitapauksiin museoiden antaman tiedon pohjalta.
Teos valokuvattiin päivänvalossa edestä ja takaa. Sitä tarkasteltiin silmämääräisesti sekä mikroskoopin avulla materiaalien kunnon arvoimiseksi. Teosta tarkasteltiin UV-valon alla, ja se röntgenkuvattiin sisäisen rakenteen selvittämiseksi. Röntgenkuvauksella haluttiin erityisesti nähdä, oliko teoksen luilla liimakiinnityksen lisäksi metallista tukirakennetta, joiden avulla ne ovat kiinni taustalevyssä. Tukirakennetta ei kuvissa näkynyt, minkä perusteella voitiin päätellä luiden olevan pelkästään liimalla kiinni. Teoksen valkoista massaa tutkittiin analyyttisin tutkimusmenetelmin, FTIR- ja XRF-analyysien avulla, joiden perusteella sen voidaan päätellä sisältävän kipsiä ja liitua. Tämän lisäksi valkoisessa massassa on todennäköisesti hienojakoista maaainesta, jonka perusteella massaa voidaan kutsua kipsiliitulaastiksi.
Tutkimusten perusteella selvisi, että osa kipsiliitulaastin halkeamista on syntynyt vahingon seurauksena ja että kipsiliitulaastikerros on irronnut taustalevystä mekaanisten vauriokohtien alueelta. Ilman konservointia kipsiliitulaastikerroksen irtoaminen taustalevystä tuo ruskean taustalevyn näkyviin ja näin muuttaa teoksen visuaalista vaikuttavuutta. Irtoamassa oleva kipsiliitulaastikerros ja irtopala kiinnitettiin käyttäen Primal® WS24 -liimaa, joka ruiskutettiin halkeamakohdista kipsiliitulaastikerroksen ja taustalevyn väliin. Kiinnitys muutti hieman halkeamien reunaalueiden värejä, jonka vuoksi ne retusoitiin pastellijauheella ja -kynillä. Kipsiliitulaastin puutoskohta täytettiin käyttäen Aquazol® 500 ja Scotchlite™ S22 mikrolasipalloja.
Teos valokuvattiin päivänvalossa edestä ja takaa. Sitä tarkasteltiin silmämääräisesti sekä mikroskoopin avulla materiaalien kunnon arvoimiseksi. Teosta tarkasteltiin UV-valon alla, ja se röntgenkuvattiin sisäisen rakenteen selvittämiseksi. Röntgenkuvauksella haluttiin erityisesti nähdä, oliko teoksen luilla liimakiinnityksen lisäksi metallista tukirakennetta, joiden avulla ne ovat kiinni taustalevyssä. Tukirakennetta ei kuvissa näkynyt, minkä perusteella voitiin päätellä luiden olevan pelkästään liimalla kiinni. Teoksen valkoista massaa tutkittiin analyyttisin tutkimusmenetelmin, FTIR- ja XRF-analyysien avulla, joiden perusteella sen voidaan päätellä sisältävän kipsiä ja liitua. Tämän lisäksi valkoisessa massassa on todennäköisesti hienojakoista maaainesta, jonka perusteella massaa voidaan kutsua kipsiliitulaastiksi.
Tutkimusten perusteella selvisi, että osa kipsiliitulaastin halkeamista on syntynyt vahingon seurauksena ja että kipsiliitulaastikerros on irronnut taustalevystä mekaanisten vauriokohtien alueelta. Ilman konservointia kipsiliitulaastikerroksen irtoaminen taustalevystä tuo ruskean taustalevyn näkyviin ja näin muuttaa teoksen visuaalista vaikuttavuutta. Irtoamassa oleva kipsiliitulaastikerros ja irtopala kiinnitettiin käyttäen Primal® WS24 -liimaa, joka ruiskutettiin halkeamakohdista kipsiliitulaastikerroksen ja taustalevyn väliin. Kiinnitys muutti hieman halkeamien reunaalueiden värejä, jonka vuoksi ne retusoitiin pastellijauheella ja -kynillä. Kipsiliitulaastin puutoskohta täytettiin käyttäen Aquazol® 500 ja Scotchlite™ S22 mikrolasipalloja.